Mansikat vai sarviaiset aamupuurossa?

Aamupuurossa maistuvat

mansikat ja mustikat sekä vadelmat

ynnä vielä karviaiset ja herukat

 - muttei sarviaiset ja torakat!

(Lapsenlapset ja ukki runoilivat aamupalalla.)

 

Laulun mukaan: "Mannapuuroa ja mansikkaa."

 

Patiolla on linnunkakka

Patiolla linnun kakka.

Mummon sylissä pyykkivakka.

Paarma mummon kinttuun puri.

Hetken sitä mummo suri.

Ukki pihalla mattoja pesi.

Kohta hällä nahka jo kesi.

Nyt on aika kesäloman

 - ajan ihan ikioman!

Juhannusaaton savusaunassa

Tänään, juhannusaattona, avaan vanhan savusaunamme oven, rauhoittuen istun lauteilla hiljaa puolisoni vierellä. Hän hautoo vastat, nakkelee löylyä ja minä kuuntelen kiukaan sihinää ja tunnen, kuinka lämpö laskeutuu, vastat tuoksuvat ja vuosien muistot palailevat mieleeni. Menneet juhannukset, läheiset, joita ei enää ole. Kuinkahan moni on vuosien saatossa tämän ikivanhan savusaunamme oven avannut. Edelliset sukupolvet, sukulaiset, ystävät, lapset, vanhukset. Edelleen kiuas sihahtaa kuin ennen, vastat tuoksuvat ja vanhat pesuvadit ovat paikoillaan. 

 

Muistelen saunareissuja äidin ja isän kanssa ja sitten kasvettuani mummoni kanssa. Etenkin kesäisin, kun sukulaisia oli vierailulla, oli ensin miesten sauna ja sitten naisten sauna. Pienet lapset olivat myös naisten saunassa. Muistan myös, miten ihmettelin mummoni roikkuvia rintoja ja muutenkin löysää vartaloa - enää en ihmettele. Saunassa sain kuulla mummoltani joitakin asioita naisen elämästä, kun olin tarpeeksi iso. Ne olivat kuitenkin asioita, joista ei paljon puhuttu.

Ovessa on kaksi ripaa ja jälkiä niistä entisistä, jotka ovat jo kuluneet pois. Viimeisin oksanvänkyrästä tehty on vielä edesmenneen isäni tekemä, sileäksi kulunut. Kuinka vanha tuo sauna ja sen ovi on, ei tiedetä. Hyvät löylyt siellä saa, kun hartaudella lämmittää - ja sen rakas puolisoni osaa.

Monet ovat kylpijät, monet ovat muistot ja nuo hirret, ne ovat kuulleet monta tarinaa. Tarinoita surusta, tarinoita ilosta, ja toivon, että sauna tunnelmallaan vaikuttaa voimauttavasti kylpijöidensä elämään.

Huuhtelen lauteet ja lattian, nakkaan vielä lähtijäisiksi kipollisen vettä kiukaalle - täytyyhän saunatontunkin saada kiitokseksi pienoiset löylyt juhannussaunassa.

 

Kasvaako ompun siemenistä puu, osa 4

Kova talvi on ohitse ja lumet sulaneet jo aikaa sitten pienen omppupuun ympäriltä. Mummo ja ukki kävivät kurkistelemassa ruukun alle, miten taimi on selvinnyt. Alussa ei näkynyt kuin pieni lehdetön ressukan näköinen runko.

Isomummo oli käynyt nostamassa ruukun kokonaan pois ja kuinka ollakaan, pieni puu puskee nyt innokkaasti lehtiä ja voi hyvin!

Pienetkin puutarhurit kävivät ihailemassa kasvavaa lapsipuuta ja päätettiin pitää ympärillä oleva verkko sen suojana, että pihapiirissä juoksentelevat puput eivät vain vahingossakaan pääse liian lähelle. Nakertaisivat mokomat omppupuun olemattomiin!

Ja siellä pieni omppupuu kasvaa isompien joukossa. Pitää vain välillä käydä nyppimässä rikkaruohoja pois sen ympäriltä, ettei se vallan tukehdu, vaikka sinnikäs taimi näyttää olevankin.

Yksinäinen kaipaava kurki

Illasta toiseen

astelee pellolla yksinäinen kurki

huutaen kaipaavia kutsujaan.

Aamuisin se tutkii samoja peltoja

haikeita kutsuja huutaen

ikävöiden ja kumppania kaivaten .

 

Kuuntelen kurjen ikävää

katsellen taivaan kiertolaista

toista yksinäistä

sen kulkua avaruudessa

väheten, eneten  ja

itseään isommalta yksinäiseltä

valoa lainaten.

 

Oras  nousee pellolla

kasvaa ja varttuu korreksi

tekee tähkää

toisten kaltaistensa rinnalla.

-          Niiden joukossa

kurki jatkaa askellustaan

ja kuu - tuo kiertolainen

matkaa ikuista vaellustaan.

Äitienpäivänä 2018

"Minä tahtoisin sinulle tuoda,

 sylin kukkia täytehen

– minä tahtoisin kiitoksin luoda päivän

 kauniin ja onnellisen!" ​​

 

Näillä lainatuilla lauseilla ja
rakkaalta puolisoltani saamalla valkovuokkokimpulla

toivotan hyvää äitienpäivää kaikille.

Aina elämämme polku ei ole tasainen ja mutkaton,

mutta toisina päivinä koemme iloa ja onnea.

Sanotaan, että kyllä elämä tasaa,
joten luottakaamme siihen.

Karhu ja muita tuttavia

Aamulla mummoiso tuli tupaamme ja kertoi nähneensä pellolla yöllä karhun.

Yöllä oli pakkasta, niin eipä löytynyt kovasta pellosta jälkiä. Naapurit kertoivat koirien olleen levottomia ja haukkuneen kiivaasti, niin totta kai se on karhu ollut ja mikäs, onhan niitä.

Lähdin töihin ja pupu tervehti juoksemalla auton edessä pihatiellä jonkin matkaa. Kirkonkylällä kissa ylitti tietä ja taas piti painaa jarrua. Kukapa sitä nyt kissaa haluaisi yliajaa.

Ajelin töistä kotiin ja orava ylitti pihatien häntä suorana paeten kuusikkoon. Perheenpää oli lähdössä samalla asioille kirkonkylälle ja huikkasi eteisessä mennessään, että siellä on tervehtijöitä pihassa. Pari pupua söi nurmikkoa mummoison tuvan nurkilla ja toinen oli jo terassille menossa.

Päivänä muutamana joku ruskea livahti savusaunan takana ja luulemme sen olleen supikoira. Lintujen sirkutus on oikea kakofonia ja niin kurjet kuin joutsenetkin huutelevat kutsuhuutojaan pellolla ja ylilennoillaan.

Iltaisin tervehdin ystäviäni lehtokurppaa sekä taivaanvuohta terassilta ja yritän keskustella myös mustarastaan, räksän, helmipöllön ja kaikkien kukertajien kanssa.

Mitenhän minusta tuntuu, että kesä on saapunut Sormula Zoohon.