Tänään helteisen työpäivän iltana
kävelen kotipihalla.
Ilma viilenee ja aistin raskaan kypsyvän viljan,
kevyen ruusun ja pihanurmen pienen apilan tuoksut.
Omenat kasvavat, marjat kypsyvät pensaissa
ja lintujen keväinen sirkutus
on vaiennut hiljalleen saapuvaa elokuuta kohti.
Ikään kuin huomaamatta
on vierähtänyt 43 vuotta kirjastossa.
Ensin siinä vanhassa ja
tässäkin kirjastotalossa jo vuosikymmeniä.
Monia vaiheita, monia haasteita,
uudistuksia, ilon ja harmin aiheita,
kuten työelämässä kuuluu ollakin.
Kuin varkain kiitävät vuodet -
synnymme, kasvamme, opiskelemme, työskentelemme -
ja lopulta lähdemme.
Niin se on, ystäväni. Niin se on.
