Niin saapui jälleen uusi kevät.
Uteliaina riensimme katsomaan,
miten pienen omppupuun kulunut talvi oli mennyt.
Olisiko se vielä hengissä,
tekisikö se lehdet ja
jatkaisiko se kasvuaan.
Ja kuinka ollakaan! Pieni omppupuu oli voimissaan!
Ihastuksemme oli suuri. Se oli jo tehnyt lehdet ja
kasvoi oman pienen
jäniksiltä suojaavan verkkonsa sisällä.
Pieni tyttönenkään ei ollut enää ihan
pieni
ja hänen veljensäkin oli kasvaa hujahtanut kovasti.
Yhdessä kävimme serkkujen
kanssa kesän mittaan
ihailemassa pientä omppupuuta ja
toivottamassa sille hyvää
vointia.
Kitkimme myös ruohoja sen juurilta,
että ne eivät veisi
ravintoa pieneltä omppuultamme.
Kesä kului ja välillä oli hyvin kuivaa säätä.
Ukki ja mummo veivät
välillä janoiselle omppupuulle
vettä helpottamaan sen oloa ja niin
pieni
omppupuu selvisi kuin selvisikin kesästä.
Jälleen tuli syksy. Nyt pieni omppupuu ei ollut
enää ihan
pienen pieni.
Se oli kasvanut monta senttiä.
Sen lehdet muuttuivat ruskan
värisiksi
ja oli tullut aika laittaa sille talvisuojaus.
Pieni omppupuu ei mahtunutkaan
viimetalvisen
kukkaruukun alle,
mutta ukki ja mummo löysivät vielä vanhan
melasssisangon suojaamaan puuta talven vaaroilta.
Sinne jäi pieni omppupuu viettämään jälleen uutta talvea.
Kovasti toivottelimme sille mukavaa lepoaikaa
ja uskomme, että myyrät eivät
löydä sen pieniä,
mutta nyt jo vahvoja juuria.
Nähdään jälleen ensi keväänä, pieni omppupuumme.
