Terassin laudoituksella on lunta
Mihin se kesä niin äkkiä hävisi
Ilmatkin kolkot ja
Piimäpurkissa päiväys marraskuulle
Tuvan uuniin laittoi perheenpää juuri tulet
Kun arvelin että josko leivänjuuren laittaisi
Huomenna iltapäivällä paistelisi
Nopeaan kulkee vuodenkierto
Kohta ollaan joulussa ja sitten
Odotellaankin uutta kesää
Mutta sitä ennen ehtii
lakaista monet lumet
ja paistaa monta leipää.
Nuotion tuli hiipuu
Ilta hämärtyy
Pimenee yöksi
Palaavat menneiden vuosien
Lapsuusmuistot
Pihapiirissä
Joka häipyy hiljalleen
Maastoutuu
Katoaa
Niin kuin aikanaan
Jokainen meistä
Vuorollaan
Katoavat maalliset jäljet.
Aina.
Joskus on luopumisen aika. Vein riihestä Sormulan viimeisten riihessä puitujen rukiinlyhteiden jämät metsään maatumaan.
Tähkät ovat tippuneet aikaa sitten.
Taisi olla 1980-luvun loppupuolta, kun isä ja äiti puivat viimeisen kerran riihessä.
Jäljellä on vain muistot riihenpuinneista. Voi niitä aikoja!
