Savolainen ruokapöytäkeskustelu

Ruokapöytäkeskustelu äitini, puolisoni Markku ja minä. 

Äiti: Kyllä niitä aina joskus kuoloo immeisiä putkiin.

Me:? Hetken hiljaisuus. 

- Jaa... niihän niitä, juuttuu jonnekin ja silleen. 

- Ja joskus jää savupiippuunkin.
Äiti: Nii, minä tarkotin, että niihin polliisin putkiin.
Me: Noo, niin niin, niinpä tietysti! 

Ja minä kun jo näin silmissäni onnetonten asunnottomien kuolemia. 

Voi tätä savolaisen kielen rikkautta!

Vanhan aitan syksy

Syksyn hämärässä illassa
Vanha aitta asettuu lepoon.
Pienten lamppujen valo
Harmaan hirsiseinän kupeella
Lämmittää pihatiellä astelevan
Kulkijan mieltä ja mietteitä.

Kärpässienen uni

Pienen pienellä
Kärpässienellä
Oli lakillansa lunta.
Pienen pieni
Kärpässieni
Näki talvesta unta.