Illasta toiseen
astelee pellolla yksinäinen kurki
huutaen kaipaavia kutsujaan.
Aamuisin se tutkii samoja peltoja
haikeita kutsuja huutaen
ikävöiden ja kumppania kaivaten .
Kuuntelen kurjen ikävää
katsellen taivaan kiertolaista
toista yksinäistä
sen kulkua avaruudessa
väheten, eneten ja
itseään isommalta yksinäiseltä
valoa lainaten.
Oras nousee
pellolla
kasvaa ja varttuu korreksi
tekee tähkää
toisten kaltaistensa rinnalla.
-
Niiden joukossa
kurki jatkaa askellustaan
ja kuu - tuo kiertolainen
matkaa ikuista vaellustaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti