tiistai 14. helmikuuta 2012

DigiDigi

Olipa hyvä juttu, kun oli tämä Ystävänpäivä! Tuli tämä tehtävä tehdyksi ja samalla lopulta yksi toinenkin juttu.

Kaikkihan siis alkoi siitä Tuurin reissusta, kun naisporukalla joulun alla päätettiin lähteä Tuuriin. Ei me sitä Keskistä haikailtu, mutta muuten vaan uteliaisuuttamme liikekannalle siihen suuntaan startattiin.

Saatiin hotellihuoneet ja ihailtiin kalliin näköisiä kultakoristeisia vessan nuppeja ja hanoja. Suihkussa käyntikin tuntui ihan lähes kuninkaalliselta ja huoneetkin niin fiinit että!

Räpsin kuvia meidän vanhalla DigiNikonilla. Ihan hyvä kamera se on, vaikka korjattiin teipillä, kun oli tippunut kylässä, kun oli jäänyt sinne yhdellä reissulla. Eikä sillä paljon voi zuumailla, mutta ihan vähän kuitenkin ja mitäpä sitä kaikkia hienouksia tarvitseekaan, kun ei tässä itsekään niin mestarikuvaajia olla.

No lupasin laitella kamuille kuvat kotiin tultuani. Kiirehän se sitten joulun alla tapasi eikä kuvia heti joutanut laittamaan ja arvaahan sen, että mummoihmiseltä sitten kuvan laitot unohtuu. Muistin minä ne aina joskus aamuyöstä, kun ei uni tullut silmään ja piti valvoa ja muistella, mitä kaikkea sitä taas on tehtävä ja miten paljon asioita on mahtanut unohtaa ja siinä taas tuli tämä kuvan laittokin mieleen. Miten se tuo aika kulkee nykyään niin liukkaasti ettei tahdo päivä riittää ja sitten yöaikaan ei kaikkea viitsisi tehdä, kun saattaa Elämäni Valokin herätä ja ihmetellä. Kävin minä yhtenä yönä silittämässä ja pyykkiä olen laittanut monet kerrat ja puuroa uuniin. Sittenhän on puhtaat pyykit aamulla ja kypsä puuro odottamassa uunissa. Hyvä sillä lailla on aamu aloitella.

Taisin eksyä aiheesta. Niin, laitoin sitten meiliä kamuille ja liitin kuvat s-postiin. Nopsaan kävi ja oli edullista. Etanapostin kautta olisi vienyt paljon kauemmin. Ensin olisi pitänyt viedä filmi postiin eli kirkonkylään, edestakainen matka 20 km ja polttoaine on kallista. Aikaa olisi mennyt ja sitten sitä odottelua ainakin viikko ja hintaa olisi taas tullut, kun uudelleen se 20 km, jos ei muistaisi työreissun aikana hakea. Lasku olisi ollut melkoinen, kun viidet kuvat olisi pitänyt maksaa ja laittaa kuoreen ja postiin. Eri reissuhan se olisi pitänyt käydä postissa, kun kuoret on kotona ja osoitteet - kumminkin - eli taas se 20 kilometriä ajoa ja aikaa kuluu ja polttoainetta. Ja hermoja.

Olen minä vähän joskus lehtiinkin kuvia laitellut. Ja tehnyt joitakin matkakirjoja. Ne on sitten mukavia, mutta enpä nyt niistä kerro enempää! Ihan viidessä minuutissa ne ei valmistu, niin kuin mainoksessa luvataan - tai sitten minun ammattitaitoni ei ole vielä tarpeeksi hyvä. Kaipaan lisää harjoitusta - eli matkoja!

Täytyy vain todeta, että kyllä on helppoa tämä digi- ja meiliaika! Niin - eikä me sitä Keskistä sitten nähty...