Kaupungin joulussa

Kaupungin joulussa

jouluvalojen välkettä

sohjoisia lumimukulakatuja

parkkitalojen ahtautta

täysiä parkkipaikkoja

jonoja jonoja jonoja

 

Kauppojen tungosta

kiukuttelevia lapsia

väsyneitä aikuisia

tavarapaljouden tuskaa

valinnan vaikeutta

 

Paluumatkalla

hiljaista lumisadetta

radion herkkää joululaulua

kohta kotona

pian on joulu

 

joulurauha

 

 

Hautajaisten jälkeen naapurien muistolle

Tämän isäni vanhan runon säkeet tulivat tänään
mieleeni, kun hautasimme naapurimme
vain viisi viikkoa puolisonsa hautajaisten jälkeen.
Vaikka elämme marraskuuta,

niin runo puhuttelee silti.

Hyvää taivasmatkaa heille molemmille.
Uskotaan, että he kohtaavat toisensa
siellä jossain ja kulkevat jälleen käsi kädessä,
kuten nuorina ennen.

 

 

JUHLAN JÄLKEEN

Tuli hiljaisuus

tuli suuri ja saumaton.

On vaiennut juhlahumussa

                    naurujen kierto.

Ja vaiennut on

kevyt sävelten läike

ja laulujen leikkivä lento.

Tuli tunnelma uus’

tuli hiljaisuus.

Pois lipuivat hetket

helminä syvyyteen

ja vaahtokuplina kuolivat

taivaan tuuliin.

Vain arkinen totisuus

on tarttunut jo äsken

nauraviin huuliin

ja kuihtunut poskilta polte

on kyyneleen.

Hämyhetkien hiljaiseen

on varissut tuomien

valkea lumi ja tuoksu

ja huntuihin autereen

on peittynyt pilvivuonien

pehmeä juoksu.

Vain iltojen outoon

soi korkean kumusta

kujerrus taivaanvuohen.

 

(Veikko Saastamoinen)

 

Koivunlehtiverhot

Aamulla ikkunasta katsoessa

näyttää avaralta.

Myrsky on riisunut yöllä

koivunlehtiverhot.

 

 

Jäätyneet tammen lehdet

Jotain rapsahtelee maahan.

     Tammi

          pudottelee

               jäätyneitä

                    lehtiään.

Se valmistautuu talveen.

Kasvaako ompun siemenistä puu, osa 2

Syyskuussa 2017 jatkui lapsenlapsen omppupuun tarina.

 

Niin koitti se hetki, kun omppupuu oli aika istuttaa kokonaan ulos.

Syyskesän aikana mummo oli koulannut pientä tainta olemaan ulkona ja

suojellut sitä tuulilta ja kylmältä.

Keskusteluissa eri asiantuntijoiden kanssa tultiin siihen tulokseen,

että pieni taimi pitää istuttaa ulos.

Paikaksi valikoitui mummoison puutarha liki vanhoja omppupuita sekä

siperianhernepensasaitaa, morsiusangervojen rivistöä ja tuomipihlajaa,

jotka suojelisivat pientä tainta talven pohjoistuulilta.

Ukki toi lapion ja multaa sekä kaivoi kuopan.

Pikku taimi otettiin varovasti sen ensimmäisestä

kasvupaikasta saviruukusta ja laskettiin yhdessä
 

lapsenlapsen ja mummon toimesta istutuskuoppaan.

Multaa laitettiin hellin käsin pikku taimen ympärille ja

paineltiin sopivan tiukkaan, että taimi pysyi hyvin pystyssä.

Sitten lapsenlapsi vielä taputteli mullan tasaiseksi.

Ukki ja pikkuveli toivat kannullisen kasteluvettä,

joka varovasti liruteltiin taimen ympärille,

vaikka sateisen kesän maa olikin kovin kostea.

 

 

Pikkutaimi näytti hyvin hennolta ja avuttomalta.

Mummo muisti myös pupun,

joka hyppelehti aiemmin viikolla puutarhassa.

Päätettiin, että nostetaan puukehikko pikku taimen päälle ja

suojataan se vielä verkolla.

Siihen taimi jäi ja lapsenlapsetkin lähtivät kaupunkiin.

He soittivat parin päivän päästä ja pieni mies kysyi,

miten omppupuu on kasvanut.

Sitä me jäämme nyt kaikki jännityksellä seuraamaan.  

 

Kirkassilmä mustikkasuu

Syksyisessä metsässä

hellii aurinko

pieni poika istuu mättäällä

käsi ojentuu

toinen

tiputtelee marjoja pikku koriin

suuhun

koriin

suuhun

puolukoita

mustikoita

-   kirkassilmä mustikkasuu

hetken katse

mummon sydämen sulattaja

horjahdus

pieni mies kallistuu

           kellistyy

keikahtaa

kori kohoaa

           kallistuu

                      kumoutuu

marjat sammalikossa

pieni käsi avautuu

hymyä korvissa saakka

kämmenellä kaksi mustikkaa

-         nämä jäi!

 

Sama apilantuoksu

Sateen jälkeen

pihan tuoksuva apilamatto

houkuttaa astelemaan

lapsuusmuistojen ääreen

lämpimiin kesiin

ojanpenkat täynnä

mesimarjoja mansikoita

heinäpellolla hellettä hikeä

 paarmoja kärpäsiä

seipään varjossa iso ruskea

valkokorkkinen kaljapullo

hevosella ajoa

kuorman päällä keikkumista

ladossa pisteleviä korsia

sisiliskoja hirsien välissä 

illalla saunassa kirvelevä iho

viileitä aittaöitä

serkkuja sukulaisia

pihapelejä leikkejä

eron ikävää

entisinä kesinä
 -

 yhä tänään kuitenkin

sama apilantuoksu.

 

 

Leivät sukupolvien ketjussa

Välillä sitä pohtii, että kun toisaalta edistää työssään digitalisaatiota,
sähköistä palvelua ja käyttää itse kaikenmaailman nykytekniikkaa,
niin miten tunteekaan alkukantaista riemua siitä,
että tuntee kuuluvansa siihen aikaisempien sukupolvien ketjuun,
joka virittelee sen yli satavuotisen leivänjuuren ja
tekee oikeaa ruisleipää,
kuten esiäidit - vaikkakin paistolämpötilan sähköuunia varten
käy tarkistamassa Googlesta.

 

Päivän saldona kuusi pitkää leipää - jaa -

yksi on jo kadonnut...

 

Tuoksua en voi tähän vielä liittää,

mutta ehkäpä sekin on mahdollista jonakin päivänä...

Räksäpariskunta

Hyppelehtivät - kallistelevat päitään - kuuntelevat
- iskevät -
saaliina isot kastikkaat.

Räksäpariskunta päivällisellä.

Elämän maukkaus ja polte

Metsäpolkuni varrella
kukkii mustikka
kukkii ketunleipä ja orvokki
vieressä nokkonen ja ohdake.
Elämän maukkaus ja polte

koko ajan liki.
Koko ajan liki.

Kevättä

Vallatonta nauru vapaan puron.

Lämpöön sulaa rinta hangen juron.

Kuultaa pälvet pellon reunamilla.

Tuulten karstaamana pilven villa

kiertyy hentoon valkohahtuvaan.

 

Mökin vaari halkorantteeltaan

huomas’ pellon multaviillon paljaan,

kuuli kurjen paluulaulun soivan,

taivaan huikaisevaan sinimaljaan

kuuli leivon laulun pisaroivan.

 

Hymyili. Ja keväimiä monta

muisteloissa ohitsensa kulki.

Vihellykseen suutaan hampaatonta

mallas’ kevättuntehensa julki,

niinkuin linnut, hänkin laulaakseen.

  

Jälleen vilkkuu kirves verkalleen. -

Pälvet kasvaa pellon reunamilla.

Tuulten karstaamana pilven villa

kiertyy hentoon valkohahtuvaan.

Hukkuu leivo sineen korkeaan.

 

Isäni Veikko Saastamoisen runo

 

 

 

Kasvaako ompun siemenistä puu?

Mummo ja ukki sekä isomummo matkustivat

kalakukkokaupunkiin synttäreille sunnuntaina.

Päivänsankarille, reippaalle miehen alulle, jaettiin lahjoja ja

nautiskeltiin monenmoisista herkuista, kuten asiaan kuuluu.

Mummo istuskeli olohuoneessa toisen mummon kanssa kahvikupposineen,

kun neito ekaluokkalainen tuli mummon luo sanoen, että ai niin,

minulla on teille paketti. Ja hän kirmaisi sitä siinä samassa hakemaan.

Kohta mummo sai käsipyyhepaperimytyn, jossa oli lahja –

kaksi omenansiementä.

Neitokainen kertoi, että kun hän iltapäiväkerhossa sai omenan -

ja ompussa on tietysti siemeniä - niin hänelle tuli mieleen,

että kasvatetaan näistä omppupuu.

Hän kääräisi pari siementä käsipaperiin ja

toi ne nyt mummolle kasvatettavaksi.

Voi, miten mummo ilostui!

Kesken iltapäivän omenansyönnin tyttönen tajuaa,

että mummolaan voisi kasvattaakin uuden omenapuun – kenties kaksi.

 

 

Mummo sujautti tunikan taskuun saamansa aarteen ja

toi sen varoen mummolaan.

Muistutti vielä tulomatkalla ukkia,

että ukki muistaisi muistuttaa tulevasta tehtävästä.

Nyt siemenet on laitettu multaan, kasteltu, laitettu ikkunan eteen 

ja seuraavaksi Sormulan mummolassa odotetaan kasvun ihmettä.

Mitä sitten tapahtuu, jos siemenet itävät?

Se onkin sitten jo jatkokertomuksen paikka!

 

 

Ja tarinamme jatkuu.

 

 

 

Kului viikko. Kului toinen. Mitään ei tapahtunut.  

Mummo oli jo menettää toivonsa omenapuun kasvattamisen suhteen,  

mutta sitten eräänä päivänä - kuinkas ollakaan.  

Kun oikein tarkkaan katsoo, niin eikö vain sieltä ole nousemassa jotakin?  

Rikkaruohoko? Timotein alku - vai omppupuu?

 

 

Mutta missä on toinen? Nyt kasvaa vain yksi.  

Ehkäpä se toinen oli väsähtänyt matkalla, eikä jaksanut nousta.

 Nyt seurataan tämän toisen siemenen kasvun ihmettä ja toivotaan,  

että se jaksaa ponnistella yhä isommaksi ja pontevammaksi puuksi.  

Kun sen nykyinen pikkuruukku käy ahtaaksi,  

niin sitten mummolla onkin  

edessään istutus suurempaan ruukkuun.  

Ehkäpä ensi keväänä - ponnisteltuaan talven yli - se on valmis siirtymään 

mummoison omenatarhaan vanhojen puiden seuraan 

varttumaan ja vartettavaksi.  

Kuinka se tapahtuu, onkin isompi juttu.  

Siihen saakka vain peukutetaan pientä puun alkua ja  

toivotetaan sille paljon onnea kasvuun!

 

 

 

 

Yhdessäolon jälkeen

Haikeana katson

hangelle jääneitä pieniä jalanjälkiä

pöydän kulmalle unohtunutta autoa

sängyn päällä lojuvia kirjoja

ja kuulen korvissani

mummo tule jo

ukki keitetäänkö kahvit

mummo katso

ukki mennäänkö.

Miten olenkaan kiitollinen

saadessani jakaa

palan elämää

kasvun ihmettä

vilpitöntä rakkautta

heidän kanssaan.