Joulutorttujen teossa lapsenlasten kanssa

Sunnuntaina aamupäivällä mummo ajatteli, 

että tekaistaan lapsenlasten kanssa 

helposti ja nopeasti vähän joulutorttuja. 

Otettiin pakasteesta voitaikinaa ja nostettiin pöydälle sekä 

luumu- että päärynä-kinuskimarmeladia.

Ensin taiteltiin tortut, sitten laitettiin hillot, 

mutta hilloa putosi toiselta tekijältä pöydälle ja lattialle,

sitten putosi tekijä perässä ja 

sitten mummo astui hilloon ja

siivosi sukan ja lattian ja pöydän, mutta sillä aikaa 

toisen tekijän hillo ei tippunutkaan lusikasta ja 

kun lusikkaa piti heiluttaa, niin 

hillo lensi pellin toiseen laitaan ja 

uusi hillo ei sekään tippunut tortun päälle.

Lopulta mummo ehti avuksi ja 

kun hillot lopulta olivat 

siellä missä pitikin, niin tortut 

paistuivat - ja maistuivat. 

Jo vain me osaamme ja onnistumme - 

ja se asia aiottiin kertoa äidillekin!

Marraskuun pimeä ilta

Onpa säkkipimeää, sinä sanoit,

kun istuimme terassilla ja kuuntelimme,

kuinka vesi tippui räystäältä

ja kosteutta kaipaava maa

imi itseensä hiljaista sadetta.

Ei näkynyt tähtiä, ei kuuta,

ei revontulten loimua pohjoisen taivaalla.

Viileä tuulenviri pyyhkäisi saunapuhtaalla iholla

houkuttaen takaisin valoon ja lämpöön.

Ulos jäi marraskuun musta yö.