maanantai 29. kesäkuuta 2020

Mystisessä metsässä



Mitä kätkee tuo mystinen metsä?
Mitä kertovat valot ja varjot?
Mitä kortteen katveessa piilee?
Mitä supisee saniaiset?

Sinä tunnetko metsän kieltä?
Sinä tiedätkö sanoman sen?
Sinä löydätkö rauhan sieltä?
Sinä tahdotko tietää – jos ken?
 
Kuva Markku Tyni

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Juhannustragedia SormulaZoossa!


Kuusitiaisen pesä on pihapiirin laidalla männyssä olevassa linnunpöntössä. Siellä on ollut melkoinen ruoan hankinta poikasille menossa jo jonkin aikaa ja olemme seuranneet touhua mielenkiinnolla. 

Aattoillan aikana linnunpönttö oli jostain syystä pudonnut ja lennähtänyt puun toiselle puolelle ruohikkoon. Huomasimme asian aattoyönä ja juhannuspäivänä ripustimme pöntön varovasti paikoilleen. Pöntön suuaukosta näkyi ammottavia pikku suita ja läheltä kuului hätääntynyttä viserrystä. 

Olemme nyt tarkkailleet perheen touhuja ja kova on syöttöliikenne pöntölle. Viserrys on melkoinen ja nyt voinemme jo uskoa, että taisi pikkuporukka selvitä säikähdyksellä huimasta aaton ilmalennostaan ja ruokintakatkoksesta!
Pidetään huolta - kaikista pienistäkin!


Rubiinihääpäivänä



 
20.6.1980 sanoimme Keiteleen kauniissa kirkossa Tahdon.

Nyt 40 vuotta myöhemmin sain lahjaksi perinteisesti kimpun metsätähtiä ja oravanmarjan kukkia sekä viime aikoina kovasti haluamani puukapustan. Ymmärsin niin, että syömme yhteisestä kattilasta edelleen. Tästä menneestä ajasta olen kiitollinen ja toivon, että saamme elää yhdessä vielä pitkään, niin ne myötä- kuin vastamäetkin.

Kun vihkipappimme Heikki Svinhufvud kehotti puheessaan "toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne", niin tunnustan olevani välillä se huono-oppisempi ja unohdan tämän, mutta koetan ottaa oppia aviopuolisolta, joka antaa joka päivä minulle niitä "arjen timantteja" omilla teoillaan. Juhlahetkiä pitää toki olla, mutta jokapäiväinen hyvä yhteiselo on tärkein ja se, jos mikä, on arvokasta.



Hääpäivän aatto sattui juhannusaatoksi, niin perheenpää kantoi rapun pieliin koivut, lämmitti savusaunan ja teki tuoreet koivuvastat. Minä toin sisälle muutamia kukkia maljakoihin.
On aina suuri nautinto käydä savusaunan lämmössä ja nauttia kesäillan tuoksuista. Lippu kohotettiin juhlallisesti salkoon kännykästä kuuluvan Lippulaulun säestyksellä ja pääskyt tekivät kunniakierroksiaan.

Olimme sopineet käyvämme ruokailemassa Rantakulmassa ja sinne mennessämme käväisimme kirkonkylän kokolla, vaikka sen katselu menikin enimmäkseen tuttujen jututtamiseksi.
Rantakulman kahvila oli yllätykseksemme kattanut meille ruokapöydän. Valkoinen liina, kukkaset sekä talon tarjoamat kuoharit toivat meille juhlallisen olon, vaikka keskellä juhannusaaton juhlijoita istuimmekin.


Palasimme kotiin, polttelimme oman kokon, että vanha äitinikin pääsisi juhannustulet näkemään. Keskiyön tienoilla hiippailimme uudelleen vanhan savusaunamme lämpöön. Vielä kiuas sihahteli hiljalleen laskien lempeää lämpöänsä meidän yllemme. Siinä me istuimme pitkään saunan hämärässä kuunnellen kesäyön ääniä, vanhojen hirsien napsahtelua, metsiköstä kuuluvaa käen kukuntaa ja muistellen vuosia, joita yhdessä olemme viettäneet, asioita, joita olemme kokeneet.



Yöllä valvoin pitkään, painauduin lähelle vierelläni nukkuvaa aviomiestä. Tunsin tuon tutun ihon, aistin hennon savun tuoksun ja kuuntelin, kuinka avoimesta ikkunasta kuului viitasirkkalinnun siritys ja laulurastaan laulu.