On kevät

Öinen tähtitaivas.

Tuoksuu kevät.

Kuuluu kevät.

Tuntuu kevät.

On kevät.

Hetki

HETKI

Kuu paistaa öiseen kämppään,
pullea ja hymyilevä
kuin mustanpörssin kauppamatkustaja.
Öljylyhdyn punertava liekki
häilyy kuin nuoren tytön tunteet
ja sammuu lopulta
kuin kapakan kantavieras.
Suutelen sakariinin makuista tyttöä sängyssä,
joka on heikkorakenteinen
kuin sota-ajan avioliitto
ja särkyy viimein
kuin unelmani
miljonäärin tyttärestä.
Tupakkani on sosialisoitu
ja loppuneet
kuin hyvä tahto ihmisten keskuudesta.
Naapurisängyssä kuume kohoaa
kuin elinkustannusindeksi
ja toisessa sängyssä
intohimon sihisevä liekki
loiskuu kuin revontulet
Lapin yössä.
Kellon käynti on epävarmaa
kuin tikkuviinan
vähittäiskauppiaalla
ja kuun paiste kulkee äänettömästi
pitkin seinän viertä
kuin murtovaras.
Viimein saapuu uni
hitaasti kuin pikajuna
Helsingin asemalle.
Kaikki nukkuvat
kuin tyhmät neitsyet –
ylkää odottaessaan.
Hiivin pois
kuin valoisa ajatus pessimistin päästä.
Kuu nauraa keljua nauruaan. 

Veikko Saastamoinen maaliskuussa 1947

Selasin isäni runoja. Tällainen tunnelma on ollut maaliskuussa 1947! Ajankuvaako?

Kevätsohjomuistelo

Se oli sellainen maaliskuun kevätsohjoinen sunnuntai, kun uteliaana keskikoululaisena kävelin nykyisen teollisuusmäen rinnettä vasta rakennetulle hallille päin. Lienee ollut vuosi 1972. Upouusi halli oli vielä tyhjä, mutta siellä pelattiin bingoa sunnuntaisin. Halliin oli tulossa suksitehdas! Puhuttiin Kummisedistä ja Keiteleen kehittämisestä.

Kaiketi samana keväänä kirkonkylän rannassa oli jääravit ja jo kauaksi kuului kovaäänisistä "Minä keltaruusun kerran näin mailla Texasin..." Väkeä oli paljon, tunnelma korkealla ja pääsin tyttöystäväni kanssa pienen punaisen minin kyytiin. Ravien jälkeen poikien piti tietysti näyttää, miten jäällä ajettiin - ja kyllä pelotti! En ikinä ole halunnut liikkua jäällä, saati sitten siinä keväisessä sohjossa. 

Paljon on noista ajoista muuttunut, mutta tulipahan nyt mieleen, kun kunta juhlii tänä vuonna synttäreitä. Jos noita teollistamispäätöksiä - ja niitä myöhempiä - ei silloin olisi tehty, niin emme varmaankaan olisi enää edes kartalla. Nuoruusmuistoja pulpahti - Sormulan mummolla