Karhu ja muita tuttavia

Aamulla mummoiso tuli tupaamme ja kertoi nähneensä pellolla yöllä karhun.

Yöllä oli pakkasta, niin eipä löytynyt kovasta pellosta jälkiä. Naapurit kertoivat koirien olleen levottomia ja haukkuneen kiivaasti, niin totta kai se on karhu ollut ja mikäs, onhan niitä.

Lähdin töihin ja pupu tervehti juoksemalla auton edessä pihatiellä jonkin matkaa. Kirkonkylällä kissa ylitti tietä ja taas piti painaa jarrua. Kukapa sitä nyt kissaa haluaisi yliajaa.

Ajelin töistä kotiin ja orava ylitti pihatien häntä suorana paeten kuusikkoon. Perheenpää oli lähdössä samalla asioille kirkonkylälle ja huikkasi eteisessä mennessään, että siellä on tervehtijöitä pihassa. Pari pupua söi nurmikkoa mummoison tuvan nurkilla ja toinen oli jo terassille menossa.

Päivänä muutamana joku ruskea livahti savusaunan takana ja luulemme sen olleen supikoira. Lintujen sirkutus on oikea kakofonia ja niin kurjet kuin joutsenetkin huutelevat kutsuhuutojaan pellolla ja ylilennoillaan.

Iltaisin tervehdin ystäviäni lehtokurppaa sekä taivaanvuohta terassilta ja yritän keskustella myös mustarastaan, räksän, helmipöllön ja kaikkien kukertajien kanssa.

Mitenhän minusta tuntuu, että kesä on saapunut Sormula Zoohon.