sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Palmusunnuntain aikaan




Riemuisa herätä on
aamujen aurinkoon,
kimppuina akkunalla kun lentää
auringon kulta.

Arki on tarpeeton,
tarpeeton liike ja hyörinä
päivien turun.

Hetkien pyörteeseen
aamusta virtaa kimmeltä juhlan
ja tulta.

Mennyt on tummuus yön
ja tummuus eletyn surun.

Ilon läikkyvän murun
elämä heittänyt hetkeen
on aamuhentoon
hetkeen sunnuntailasten,
lintujen varhaislauluun
ja siipien lentoon.

Riemuisa nukkua on
aamujen varhaiseen
pajunkissojen pehmeä villa
poskea vasten
-         paistetta auringon
taustaksi unilleen.


Tämä on isäni Veikko Saastamoisen teksti noin 1940-50 -luvulta. 
Löytyi käsinkirjoitetusta runovihosta.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ladut




 
Hiihdellessäni kotiladulla kimaltelivat 
hangella lukemattomat tähdet.
Katselin sinistä taivasta ja minusta näytti 
kuin taivaalle olisi auennut latu.
Sinistä taivasta vasten valkoinen latu.
Mietin ystäviämme jotka ovat tämän vuoden aikana
lähteneet keskuudestamme ja 
ajattelin heidän siellä hiihtelevän
– taivaisilla laduilla.

 

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kieleni taipuu vain vähän



Miksi ikinä olikaan erimieliä Baabelin tornin rakentajilla?
Minä haluaisin ymmärtää kaikkia heitä joita kohtaan.
Vajavaisuudessani olen taidoton puhumaan heidän kielellään.
Tänään olisin halunnut keskustella paremmin
ruotsiksi, englanniksi, viroksi, farsiksi, arabiaksi ja viittomilla.
Kieleni taipui vain vähän. Kaikkeen ei laisinkaan.
Miten vähän sitä lopulta osaakaan -
mutta ilmeillä ja hymyllä on sanomansa
-          kaikenkielisille.