sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Oravan oksennus


Huhtikuun humussa

kalpeat katajat kumartavat kuuta.
Orava oksentaa 
- tunnelma tuhoutuu!

Tämän runon kirjoitin keskikoulun viidennellä luokalla - eli jokunen vuosi sitten. Opettaja luki tekstejämme ääneen. Luokka nauroi ja kukaan ei uskonut, että teksti oli minun. Poikiahan siinä tekijäksi ensin arveltiin...

Ja tässäpä jatkoa, joka on kirjoitettu yhdessä taivalkoskelaisen nuoren miehen Topias Tynin kanssa vuorotellen Facebook-sivuille. Saa nähdä, jatkuuko runo vielä!TT=Topias Tyni ja ST =Sirpa Tyni.





Huhtikuun humussa
kalpeat katajat kumartavat kuuta.
Orava oksentaa
-          tunnelma tuhoutuu. (ST)

Huhtikuun huvettua 
Versot vehmaat vapauden valitsevat
Orava oksentelee
-          tunnelma tiivistyy. (TT)
                              
Toukokuun touhuissa
Katajat kasvavat - kuusihin kurkottavat.
Kurrekin kuntoutuu
-          tunnelma tulistuu! (ST)

Toukokuun tohistua
Kuusihin kurkottaneet katajaan kapsahtavat.
Takatalvi taasen
-          kellistäneekö kurren? (TT)
                                           
Toukokuun tohinassa
takatalvi taittuu.
Kurre kuusesta kurkistaa
-          vilkastuvat virrat. (ST)

Kesäkuuksi kesyttyessä
Vilkastuvat virrat purosista pauhuiksi
Oravapa oivaltaa
-          meikästäkö meloja? (TT)
                                            
Keveässä kesäkuussa
kurrepojat kujeilevat.
Koivumetsässä kohistaan
-          kurki kulkee kurvaellen! (ST)

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kurjenko aamupala?



Kurkien aamuiset huudot pellolla.
Joutsenien laskukiito ja tervehdykset 
- täältä tullaan!

Sitten – siinä se lyllertää – musta myyrä aamulenkillä!
Että tuokin eläjä vielä …
-      samassa heilahtaa punainen harja!

Kurjen aamupalaksiko pellon reunalle?


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Minäkö kuusikymmentä?



Tänään, kun tunnustan täyttäväni
kuusikymmentä vuotta,
kääntyväni seitsemännelle kymmenelle
mietin, miten minusta
ei yhtään tunnu siltä.
Sisällä asuu yhä
se pieni tyttö, joka lepäsi
laitumella lehmien vierellä,
hyppeli hevosen alla
ja syötti lampaalle kintaansa.

Se nuori tyttö, joka ei aina
muistanut käyttäytyä mallikelpoisesti
ja teki tyhmyyksiä.
Kapinoi koulussa, kirjoitti
pitkiä aineita ja kuunteli
radiosta nuorten sävellahjaa
ennen tansseihin lähtöä.
Veti tiukat farkut jalkaan ja
kiharsi tukkansa paplareilla.

Minne se tyttö olisi kadonnut?
Ulkoisen kuoren alla
on yhä se sama tyttö.
Ei se sieltä minnekään katoa
-          eikä edes halua –
Siis edelleen innolla elämää päin!

Kiitos, Ystävät, että olette matkalla mukana!