Lisäsin lintulaudalle siemeniä ja
toin tyhjän pussin roskiin.
Eteisen lattialle oli pudonnut yksi siemen.
Vein sen ulos ja toivoin,
että pienin ja arin lintu
löytäisi sen ja nauttisi ravinnokseen.
- Eikös meidän pitänytkin huolehtia
niistä kaikkein pienimmistä.
Kuu kenossa kuin istuisi
taivaallisessa nojatuolissa.
Tähdet vilkuttelevat
eikä muutama pilvenhuitale estä
mystistä kirkkautta.
Tuuli puuskahtelee ihmeissään
seitsemälle lämpöasteelle.
Merkillinen marraskuu!
Olipa kerran vanha hopeapaju, joka oli jo vaaraksi terassille.
Sopivan etelätuulen aikaan se sai kokea uuden tulemisen.
Pitkä kanto jäi paikoilleen mahdollisia tulevia aikoja varten ja
pätkä runko-osaa pääsi aivan uuteen rooliin.
Siitä tuli oiva teline kausivaloille ja siihen keittiön ikkunan
alle se seisahtui kantamaan ylpeänä pieniä lyhtyjä ja
valaisemaan pihapiirin tummia iltoja.
Minä keräsin hänelle
pakkasen puraisemia
punaposkipuolukoita ja
hän toi minulle syksyisen kukkakimpun.
energiaa latautui kroppaan.
Arjen rakkautta metsäreissulla.
