Heinää kootaan ihan porukalla

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna lastenlapsia pyrähti mummolaan. Oli hyvä sää ja syystöiden tekemisen aikaa. Heinät olivat vielä seipäällä, joten piti laittaa toimeksi. Olikin mukava ryhtyä porukalla kokoamaan heiniä. 

Navetasta haettiin vanhat maitokärryt, hanko ja harava. Ennen, silloin kun mummo oli lapsi, koottiin heinät pelloilta hevosella ja ajettiin peltojen laidoilla oleviin latoihin ja ne naapurit, joilla oli traktori, köryyttelivät pelloilla traktorin ja peräkärryn kanssa. 

Ensin piti ihan mitata, kuinka korkea heinäseiväs onkaan. Sitten jokainen vuorollaan sai ottaa hangollisen, nostaa sen seipään kärjen kautta ja laittaa kärryyn. Välillä ukki vähän auttoi, kun mitta ja voimat ei ihan riittäneet. 

Sitten otettiin tappi pois ja toiset hangolliset heinää laitettiin kärryyn.

Sen jälkeen kuorma olikin niin suuri, että se piti ajaa pois pellolta. Kaikki neljä tenavaa istuivat painoksi kuorman päälle, että se pysyisi hyvin kasassa eikä kaatuisi kesken matkan. 

Metsän reunassa oli sopivasti vanhan kompostin pohja, johon kuivat heinät oli hyvä laittaa keoksi. Taas jokainen sai purkaa kuormasta oman hangollisen ja kasaa piti vähän polkeakin, ettei se jää liian löyhään ja tuulen vietäväksi.

Oli uuden kuorman vuoro ja työ toistui. Loput heinät ahkera nuori mies haravoi maasta pois, että tulisi siisti jälki. Toinenkin kuorma vietiin saman kasan päälle ja vielä poljettiin, että heinät tulisivat tarpeeksi tiukkaan.

Tyhjä heinäseiväs irrotettiin porukalla ja maahan jäi vain pyöreä kolo. Seipään ukki kantoi talvivarastoon odottamaan seuraavaa kesää. Samoin heinähanko ja haravakin laitettiin vanhan navetan suojiin.

Niinpä tuli tänäkin kesänä heinät porukalla tehdyksi. Tiedä vaikka pupujussit tai kauriit käyvät napsimassa kuivaa heinää nälkäänsä mummolan metsänrajassa, katselevat kiitollisina mummolaan päin ja kenties ne miettivät, että olipa mukava juttu tämä heinänteko.