Tulin kotikuntani 140-veejuhlista.
Pihakiveyksen välistä, tiukasta,
niukkaravinteisesta maasta,
minua tervehti pirteä orvokki.
Syyskuun harmaassa ja koleassa
säässä
se katsoi kirkkain silmin.
Ajattelin, että se on kuin
kuntamme -
pieni, pirteä, sisukas ja rohkea,
ei pelkää tiukkojakaan haasteita
ja
luovii aina reippaasti eteenpäin -
itsenäisenä.
ONNEA kotikuntani Keitele - ja
KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti