Minä istuin mummon vieressä tuvan penkillä pitkän pöydän
ääressä vastapäätä isää. Mummoa vastapäätä istui äiti ja se oli aina näin.
Oikeastaan useimmiten istuin kissan vieressä, koska se oli mummon ja minun
välissä. Näitä hetkiä oli ainakin kolme kertaa päivässä, jos ei ollut vieraita.
Aamukahvi, päiväkahvi ja iltakahvi. Minulla oli vaaleanpunainen Viola-juustosta
tyhjentynyt muovimuki ja olin juonut siitä jo aamulla lypsylämmintä maitoa, kun
äiti tuli navetalta. Silloin kissa ja minä saimme aina aamuisin lämmintä
maitoa. Kissakin sai kahvinsa. Se kissan kahvi oli aina teevadilla siinä
penkillä ja mummo laittoi siihen kahvia ja maitoa, saattoipa joskus ripsauttaa
muutaman suolakiteen, kun kerran omaankin kuppiinsa laittoi. Minä laitoin vain sokeria ja maitoa.
Joskus kokeilin laittaa suolaa, mutta ei se minusta hyvältä maistunut, vähän
kummalliselta vain.
Sitten koitti syntymäpäiväni ja sain toiselta mummolta
lahjaksi pienen kahvikuppiparin. Siis oikean pienen kahvikupin ja teevadin.
Niissä oli jotkut linnut sateenvarjoineen kuvattuna kupin molemmille puolille.
Ne oli varmaan äiti ja lapsi ja isä ja lapsi. Ne oli hienot! Minäkin sain
juoda teevadilta kuten mummokin. Kyllä nyt kelpasi olla aikuisten kanssa
samassa kahvipöydässä - ihan samanveroisena tietenkin! Kului muutama vuosi ja
taas toinen mummo - hän joka ei asunut meillä - muisti syntymäpäiväni! Muisti
hän kyllä aina, mutta taas sain kahvikuppiparin. Kuppi oli melkein kuin
Myrnakuppi, mutta se oli jotenkin punasävyinen. Aikuisten kupin kokoinen
kuitenkin. Nyt jäi pikkukuppi sivuun ja aloin juoda ihan oikeasti isosta
aikuisten kupista!
Vuodet vierivät ja maailma kuljetti omaan kotiin ja
kahvikupit ovat vaihtuneet moneen kertaan. Kahvikin vaihtuu välillä teeksi tai lateksi ja cappuccinoksi. Jotenkin vaan se kahvin tuoksu ja oman
kupin viehätys eivät katoa.
Se pieni kuppi on vieläkin mummolla tallessa, tosin teevati on
kadonnut ja kupissakin on pari lovea, mutta toivottavasti se pysyy muutoin
ehjänä. Se on niin lämmin muisto lapsuudesta, että sitä en halua kadottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti