Sattui tässä yhtenä menneenä viikonloppuna sellainen vähän reippaampi tahti mummolassa, kun oli kaksi pientä askeltajaa mummon ja ukin hoivissa. Sitä ei oikein muistakkaan, kuinka sukkelia nämä pienet ihmiset ovat ja kuinka silmät on oltava joka hetki selässäkin. Arvaamattomiin paikkoihin pääsee hetkessä, mutta kaikista arvaamattomista paikoista ei vain pääse välttämättä itse pois eikä ainakaan turvallisesti. Sohvan ja seinän väliin jäävä kolo on esimerkiksi mielenkiintoinen vaihtoehto leikkitraktorin säilytykseen. Pienen miehen peruutusvaihde ei vain aina mene vielä päälle, mutta onneksi äänimerkkiä antamalla hätiin voi aina kutsua jonkun aikuisen. Tämänkin asian voi toistaa useita kertoja peräkkäin ja saada leikkiin mukaan myös hieman vanhemman isosiskon. Pöytäliinallakin on hyvin erilaisia vaihtoehtoisia käyttötapoja kuin mitä mummo on ajatellut. Ruoka ei välttämättä kuulu ainoastaan lautaselle ja suuhun ja uusia makuja voi myös yhdistellä innovatiivisilla tavoilla. Koirasta saa ruokajuttuihin hyvän seuralaisen.
Kaikki tämähän on tuttua lapsiperheen arjessa, mutta kun ollaan ukin ja mummon kanssa, niin ei voi välttyä pohdinnalta, miten ukki ja mummo ovat omien lastensa kanssa oikein pärjänneet. Tarkemmin muistellen kotona tehtiin ruoka, leivottiin, siivottiin, pestiin pyykit ja silitettiinkin. Kaiken lisäksi koti oli aina kohtalaisen siisti ja aikaa ystävien seurassa olemiseen oli, sitten urheilukilpailuihin ja muuhunkin reissaamiseen lasten hieman vartuttua. - Niin, kolmehan heitä ja parin vuoden välein syntyneitä. Olihan lasten ukki ja mummo toki naapurissa apuna, mutta silti.
Nyt aika on toinen ja kuviotkin muuttuneet. Lienee myös niin, että painotukset lasten kanssa olemiseen vaihtuvat roolien muuttuessa isästä ja äidistä ukiksi ja mummoksi. Saattaahan siinä olla sitäkin, että iällä on tämän asian kanssa jotakin tekemistä, mutta ei sitä äkkiä uskoisi!
Niin, piti lähteä lastenlasten kanssa naapurikuntaan lastenjuhliin katsomaan Miinaa ja Manua. Aamutoimia oli tehty ihan normaaliin tahtiin ja syömisetkin oli hoidettu. Mummo oli laittanut vaatteet valmiiksi ja kaiken piti olla ihan vain pukemista vaille. Mutta missä ovatkaan pikkumiehen sukkahousut? Niitä ei näy missään ja pari sekuntia sitten mummolla on näköhavainto pienestä miehestä, joka kulki sukkikset kädessä siinä mummon lähellä. Mummo kyselemään, jotta minnekäs sukkikset laitoit. Ei mitään havaintoa. Etsitään ja katsellaan joka paikkaan. Ukkikin tulee apuun, mutta ei löydy silti ja kello käy. Aika tuntuu menevän sukkelammin ja sukkelammin ja jostain syystä mummon alkaa tulla pieni hiki. Vielä kierros ja kaikkien silmät harhailevat edelleen etsivästi, kunnes mummon katse osuu aulan nurkassa olevaan isoukin tekemään veistokseen, jossa on mukavia koloja. Mummo pistää käteensä yhdestä kolosta ja kuinka ollakaan, sieltä hän vetää riemuissaan pienen miehen sukkikset taideteoksen uumenista ja pukeminen voi alkaa!
Kun kaikki on valmista mummo ja ukki laittavat lapset turvaistuimiin ja - mummo muistaa että on haettava vielä nenäliinoja keittiön kaapista kaiken varalta. Mummo nappaa nessupaketin kaapin hyllyltä - ja saa syliinsä pussillisen purukumeja, jotka iloisesti rapisten leviävät ympäri keittiön lattiaa. Nessupussin teippi oli tarttunut purkkapussiin ja pussi oli tietenkin auki! Eihän siinä mummon auta kuin mennä kontalleen lattialle ja hamuta kaikki näkyvissä olevat purukumit pois, koska ei voi luottaa siihen, että pieni mies tai koira eivät yllätä ja napsi näitä suuhunsa heti sisälle päästyään. Kello käy, mummo kerää purkat pois, menee autolle ja - pyyhkii tuttipullosta auton penkille valuneen maidon, antaa pullon pienelle miehelle, asettelee itsensä turvavöihin ja niin matka lastentapahtumaan voi alkaa. Kaikki hyvin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti