Ensin eilen iltapäivällä mummo laitteli käden lämpöisen veden ikivanhaan leipäkorvoon, jossa on valmiina seinämillä ja pohjassa jäänteitä edellisestä leivänteosta. Korvon taikinaiset seinämät ovat kylläkin kuivuneet liinan alla, mutta sinne juureen aines liukenee ja antaa sen perinteisen maun myös tehtävälle leivälle. Tuo korvo on ollut Sormulassa niin kauan kuin mummo muistaa ja jo ennen sitä. Se on kulunut ja osin palanutkin, mutta uuttakaan ei ole tullut hankituksi ja tulisikohan siinä samanmakuista leipää?
Lämpimään veteen mummo sekoitteli hiivan ja riihiruisjauhoja sekä Koutajärven Jääskeläisten luomujauhoja ikivanhalla iso-ukin tekemällä hierimellä. Se on puusta tehty ja siinä on pitkä puinen varsi ja ikään kuin sormia, jotka muodostuvat puun oksista. Taikinan juuresta tuli paksu vellimäinen seos ja se jäi uunin kupeeseen liinan alle muhimaan. Uteliaana mummo kävi aina välillä sekoittelemassa ja haistelemassa juuren hapanta tuoksua. Se jotenkin tuo niin turvallisen ja kotoisen olon tuo leivänteon tuoksu. Sen tuoksun tunnistaa heti avatessaan ulkoa-ovea sisälle tullessaan. Lapsena mummo aina pisti myös sormensa korvoon ja siinä pienen sormen päässä tuli aina mukavasti suuhun taikinajuurta. Paljon sitä ei voinut maistaakaan, koska maha saattoi tulla kipeäksi.
Illalla ennen nukkumaan menoaan mummo lisäili vielä karkeaa suolaa ja jauhoja. Siinäpä taikina muhi sitten aamuun saakka uunin kupeessa lämpimässä liinan alla. Lieköhän hyvä haltija tai tonttu käynyt kurkistelemassa taikinan kehittymistä yön aikana? Uunin lämpiämisen aikana mummo alusti taikinan eli teki siitä tosi jämäkkää ja muotoili lopulta sen keoksi korvon pohjalle. Keon päälle mummo ripsautti ohuelti jauhoja ja teki ristinmerkin taikinahuippuun. Näin ennen neuvottiin siunaamaan leipä. Toinen merkitys ristinmerkillä on, että viilloista näkee, onko leipä riittävästi kohonnut.
Sillä välin tuvan uuni oli lämmennyt ja hiilet vedetty pois arinalta. Oli aika tehdä leivät kohoamaan, mutta mummollepa tuli muita töitä. Mummoiso tuli hätiin ja leipoi taikinan leiviksi leivinlaudalle. Hän painoi jokaisen leivän päälle sormilla jäljen, jonka kadottua leipä on valmis paistettavaksi. Kun leivät olivat kohonneet liinan alla tarpeeksi mummo pisteli ne hammastikulla ja taputteli niitä vielä hieman leipälapion päällä ja laittoi uuniin.
Puolen tunnin jälkeen mummo vaihtoi leipien paikkaa, että paistuisivat tasaisesti, kun vanha uuni ei ole joka paikasta tasalämpöinen. Kun tunti oli kulunut hän kopsautti leivän pohjaan ja silloin kuului kumeahko ääni. Siitä tietää, että leipä on valmis eli kypsä. Niin mummo otti leipälapiolla leivät pois uunista ja laittoi ne leivinlaudalle liinan alle jäähtymään. Kun leivät olivat riittävästi jäähtyneet, mummo puhdisti niiden pohjista harjalla jauhot pois ja laitteli pusseihin. Korvo kulki pihan yli mummoison ruokakomeroon ja peiteltiin liinalla odottelemaan seuraavaa leiväntekopäivää.
Niin tuli kuusi maukasta ruisleipää valmiiksi. Nyt tuoksuu ja varmaan maistuukin! Mitähän jos mummo laittaisi muutaman leivän joulupukin pussiin...
... jahah ja joku nappasi joukosta jo yhden. Maukkaita hetkiä syöjille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti