Mitä näki pieni mies?

 

Sormulan mummolassa joulua viettettiin osin perinteisin menoin ja osin uusin kujein. Uutta tuovat pienet ihmistaimet ja heidän touhunsa mummon ja ukin kanssa. Joulupäivänä ruokavahvuus oli peräti kaksitoista henkilöä ja se on melkoinen joukko se. Osa aterioi ihan omia eväitään ja hyvinpä näytti maistuvan. Jos ei lusikalla tai haarukalla ehdi, niin sormet - tai koko käden - voi ottaa avuksi. Ja kun syöttötuolin vierellä vahtii pari innokasta nelijalkaista, niin pöydän aluskin tulee putsatuksi ihan noin vain. Eikö olekin kätevää? Tosin mummon lattiarätti tuntuu liikkuvan sen jälkeen hyvin liukkaalla pinnalla, kun lattialla on sekä lapsosen että koiran kuolaa! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja ulkona vauhtia piti lisäksi ajoittain pari uljasta shäferiä, joita ei saakaan mennä ihan noin vain taputtelemaan ja ruokkimaan. Heillä on vain yksi isäntä.

Tapaninpäivänä lähti kahden pienen äiti hiihtelemään pihaladulle ja muu väki vietti aikaansa sisällä kinkkua ja herkkuja sulatellen. Ikkunasta nähtiin, miten suksi luisti hyvin ja näytettiinpä hieman yli yksivuotiaalle miehenalullekin, kuinka reippaasti äiti hiihtää. Poika katsoi äitinsä menoa hetken ja tuumasi "OHO" jatkaen sitten omia touhujaan. Siinäpä porukalla ihmeteltiin, mitä halusi pieni mies ytimekkäällä kommentillaan ilmaista.

Tapaninpäivän iltana, kun muut olivat hiihtelemässä ja muissa ulkotöissä mummo tuli sisälle jo äsken mainitun tyttärenpojan kanssa. Riisuttuaan ulkovaatteet pieni mies käveli posket punaisina ukin ja mummon makkariin, jossa sängyn päällä voi lukea kirja-aarteita, kuten Puppea. Huone oli muuten pimeä, mutta ulkoa näkyi terassinvalo ja pieni poika seisoi kauan hiljaa ikkunan edessä tuijottaen taivaalle. Mummo otti pojan syliin ja istui hänen kanssaan vaieten sängyn laidalle. Yhdessä siinä katseltiin, kuinka pimeältä taivaalta tipahteli rauhalliseen tahtiin todella suuria valkoisia lumihiutaleita, joihin ulkovalo loi oman mystisen tunnelmansa. Mummo kertoi sitten, mitä ulkona oikein tapahtuu ja miksi näin on. Mummon mieleen tuli, että ihan tällaista näkyä ei poika kotipihassaan kaupungissa ehkä voi kokeakaan, kun valoja on kuitenkin joka puolella ja täyttä pimeyttä ei siten ole. Nyt oli vain pimeä metsänreuna ja iltataivas valon kajossa.

Mummo ajatteli, miten onnekas on, kun voi kokea näitä hetkiä lasten lasten kanssa. Pienet kädet kiertyivät kaulalle ja hatun alla pörröttynyt tukka painui poskea vasten. Mummo on miettinyt monta kertaa, mitä lapsen mieleen jää näistä kokemuksista ukin ja mummon luona. Mitä pienessä päässä pyörii ja mihin suuntaan kehitys lähtee kulkemaan. Voiko sitä kehityksen pyörää oikeasti ohjata ja kuka voi? Ainakin pieni etusormi nousee jo reippaasti pystyyn, kun ukki tai mummo kieltää jostakin ja sanoo "so so" kohottaen etusormeaan. Sitten pyörii pieni pää ja useimmiten askeleet onneksi johtavat pois kielletyltä alueelta.

Niin, nämä hyvät hetket antavat mummolle paljon - ja ukille, tietää mummo - jospa myös näille pienille taapertajille ja nopsajaloille mummolan tuvassa ja tanhuvilla.