Missä vallitsee hallittu kaaos? Se on pesiytynyt tällä viikolla erityisesti mummon työhuoneeseen ja levittäytynyt siihen lähipiiriin. Mummo tuntee olevansa kuin se entisaikojen pilakuvien nainen, jolla on pöytä sekaisin, puhelin korvalla, kynä sauhuaa, tietokone tilttaa kesken kaiken ja tulostin on tukossa. Mistäkö tämä johtuu? Se johtuu sittä, että tällä viikolla on Keitele-päivät ja kaaoksen on kai oltava, että torstaista alkaen voidaan sivusta rauhallisesti katsella, kun muut joko vuorostaan touhuavat tai nauttivat ohjelmista ja kaikenlaisen tekemisestä.
Tänä vuonna Keitele-päivien ohjelmasta tuli mummolle mieleen se karkkifirman slogan "omintakeinen makeinen". Kun emme pysty hankkimaan tänne suuria staroja ja megatähtiä, niin sitten on luotava itse. Se on ohjeeksi ylemmältä taholta kulttuuristrategiaan kirjattu, eikä oikeastaan huonolta tunnukaan, vaikka välillä sitä hieman alemmuudentuntoisena kuljeksii ja silmäilee naapurikuntien ilmoituksia isoista ja kalliista esiintyjistä.
Mutta mietitäänpäs hieman. Kuntalaisten veroeuroja ei kulkeudu kovin isossa määrin muille maille, oman kylän yhdistykset, järjestöt ja kaikenlaiset puulaakit pistävät asioita pyörimään ja tekevät yhdessä monenlaista meininkiä. Siinä heidän kirstunsa karttuu ja toiminta saa lisää puhtia. Ja sitten se paljon puhuttu yhteisöllisyys. Vaikka välillä kehtuuttaakin - ketäpä ei silloin tällöin - niin eikös vain ole mukavaa kokea se onnistumisen ilo, kun yhdessä saatiin aikaiseksi. Ja tulihan siinä sivussa ilahdetuksi muita, kenties omaan porukkaa tuli muutama uusi toimija ja sitä mukaa mahdollisesti uusia ideoita tulevia ajatellen.
Mummo on joskus kuullut meitä keiteleläisiä verrattavan siihen Asterixin pieneen gallialaiskylään, jonka väki ei periksi anna. Ei se huono vertaus ole ollenkaan. Luovaksi kunnaksikin meidän kuntamme on joskus nimetty ja yrittäjäystävälliseksi. Ja yhteen hiileen on puhallettu kauan ja taisi Osmo Kärkkäinen ensimmäisenä kunnanjohtajana olla itse pääpuhaltaja aikoinaan. Ei nuo kyllä huonohenkisiä nämä toisetkaan kunnanjohtajat ole olleet ja heidän apupuhaltajinaan on aina ollut yksituumainen luottamusmiesten joukko. Ainahan sitä pitää asioista keskustella ja asioiden monia puolia pohdiskella, mutta loppupeleissä ollaan kuitenkin yhdessä hyvän kunnan puolesta.
Että muistakaatten tulla Keitele-päiville. Mummo koettaa panna tiiminsä kanssa sen hallitun kaaoksen siihen mennessä joltiseenkin ortninkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti