Kansanedustaja Ben Zyskowicz vieraili tänään Pielavedellä. Mummokin oli tänään töissä Pielaveden kirjastossa. Laskuja piti taas maksella ja siitä huomasi, miten uusia aineistoja on tullut hankituksi asiakkaiden iloksi ja kenties jopa joidenkin harmitukseksi, kun eihän sitä koskaan kaikkien makuja voi niin tarkkaan tietää. Eikä sitä voi tilatessaankaan aina sisältöjä arvata, kun monta kertaa hankitaan vähän niin kuin sika säkissä. Ei ole meillä isoja kirjakauppoja näillä seuduin, että voisi mennä ihan tuosta vaan selailemaan ja arvioimaan, että tuota ne meidän asiakkaat ihan varmasti tarvitsevat.
Olin minä kotvan siellä hyllyillä myös poistamassa vanhentunutta ja huonolaatuista aineistoa. Piti miettiä tuota ajan kulua, kuten että koska ne alvit tuli ja milloinkas se kirjanpitolainsäädäntö viimeksi muuttui, että osaisin poimia vanhentuneen tiedon pois ihmisiä harhauttamasta. Sitten niitä kirjoja osan jo koneen kautta rekisteristä poistelin ja sienikirjan kohdalla piti ihan pysähtyä miettimään. Eihän sitä vanhentunutta sienikirjaa voi laittaa alkuunkaan poistomyyntiin. Joku vielä ostaa kirjan itselleen, menee metsään ja poimii juuri sen sienen, joka menneinä vuosina oli vielä hyvä kauppasieni, mutta sittemmin on todettu myrkylliseksi. Poimii, ryöppää ja laittaa ruoaksi, jota sitten puolisonsa ja mahdollisesti lastensa kanssa syö hyvällä ruokahalulla. Ja sitten, sairastuu tai kuolla kupsahtaa eikä edes ehdi Kysterin, perusterveydenhuollon kuntayhtymän Nilakan palveluyksikön Keiteleen poliklinikan päivystykseen. Siinä sitten ollaan kirjastossa vastuussa tapahtuneesta. Mitenhän lie noidenkin kaikenmaailman laskenta ja verotusoppaiden laita. Kuka siitä vastaa, jos ihminen ilmoittaa tulonsa ja menonsa ihan väärin kirjastosta hankkimansa vanhan kirjan perusteella. Nyt on kyllä ruvettava miettimään vakavasti tätä poistokirjojen myyntiä ettei kirjasto toiminnallaan hankaluukisa ihmisille aiheuttaisi.
Niin, mummon piti siis kertoa siitä, että tapasimme Benin kanssa torilla. Siis työpäivän jälkeen. Ben tarjosi karkinkin ja väitti, että siitä ei kokoomuslaisuus tartu. Uskoiskohan tuota, kun otin karkin ja tervehdin ja hetken juttelin, niin yllättävän monesta asiasta oltiin ihan samaa mieltä. Miten siinä niin kävi? Ja kun pyysin, että eivät meitä noin vain lakkauttaisi tai liittäisi mihinkään isoon, eivätkä etenkään kirjastoja hävittäisi, niin sanoi ymmärtävänsä lähipalvelujen merkityksen ja ihan silmiin katsoi ja tuntui luotettavalta mieheltä. Oli jopa perillä Nilakan kuntien yhteisistä meiningeistä eikä sitä ollenkaan rutannut romukoppaan, vaan liekö ajatellut, että mekin täällä jotakin kehittelemme, vaikka vastaan joissakin asioissa hangoitellaankin.
Siinä sitten Keiteleelle päin ajellessa pohdiskelin, miten paljon nuo kaupungeissa asustavat edustajamme ymmärtävät meidän pienehköjen kuntien asukkaita. Kuinka monella lie kokemusta pienessä kylässä palveluista matkojen päässä asumisesta? Ja he päättävät meitä koskevista asioista.
Mummo vain toivoo, että palvelut säilyisivät koko maassa - myös pienissä taajamissa - ja kaikilla olisi hyvä peruselämä. Poliisisedät ja -täditkin voisivat olla lähiseuduilla ja että heitä olisi niin paljon, että ihmiset tuntisivat olonsa turvalliseksi. Ja että niille ihmisille, joilla on jostain syystä paha olla, olisi saatavana tukea ja apua ja turvallisuutta ja kavereita. Ja pienille ihmisille äitien ja isien lisäksi mummoja ja ukkeja, jotka lähtisivät vaikka kalaan ja metsää tutkimaan ja kukkia keräämään ja mansikoita poimimaan... ja sitten kasvaisi tasapainoisia ihmisiä eikä olisi niin paljon pahaa oloa. Sitä mummo olisi myös tahtonut Benkulle sanoa, mutta ei kaikkea ehtinyt. Ehkä joku muu sanoo jonakin päivänä.
Kaikkea hyvää teille toivoo lämmöllä Sormulan mummo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti