Silloin kauan sitten
kahdeksankymmentäluvulla
saimme ystävältämme
muutaman valkovuokon taimen.
kahdeksankymmentäluvulla
saimme ystävältämme
muutaman valkovuokon taimen.
Istutimme ne suurella rakkaudella
pihamme laidalle toivoen juurtumista,
kuten itsekin olimme jo juurtuneet.
Ensimmäisenä keväänä minä laskin
avautuneet kukat haltioissani
- seitsemän kukkaa!
Miten olinkaan onnellinen!
Miten olinkaan onnellinen!
Näiden vuosien jälkeen joka kevät
pihan laidalla on valkovuokkomatto
ja uusia pieniä alueita syntynyt
ympäri pihaa - aivan kuten
sukummekin on laajentunut ajan saatossa.
Kiitollisena ihastelen ja ihmettelen luontoa
- elämämme kulkua sekä sen kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti