Menipä mummo sitten pelien lumottuun maailmaan. Tekisi mieli todeta Mertarannan sanoin, että taivas varjele, mitä sieltä tulee! No tulihan sieltä monenlaisia pelejä ja kirjautumisiakin olisi pitänyt tehdä sinne ja tänne. Yhteen jo kirjauduinkin, mutta sitten tuli ilmoitus, että siellä on ruuhkaa eikä saa olla turhan hätäinen. Mummot ei ehdi turhia odotella, joten siirryin seuraavaan kohteeseen, kun Kalpan pelikin menisi telkussa ja sitä pitäisi seurata Elämäni Valon seurassa. Jännät paikat muuten sielläkin pelissä, kun maalivahdinkin suotta pistivät pelikieltoon tälle illalle. Hetken kyllä tässä ruhkassa ajattelin, että nyt siellä kaikki 23 asiaa -koulutuksen viimetipan pelailijat yrittää kirjautua kanssani yhtäaikaa!
No, menin sitten Älypään sivuille ja pelasin puutarha-aiheista peliä. Alkuun meni hyvin ja maalaispuutarhurin itsetuntoni kohosi kohomistaan, mutta sitten tuli virhearviointi ja puks poks pelistä pois. No siellä oli palkki, että voi yrittää uudelleen ja mummohan yritti. Yritti monta kertaa ja välillä meni melko pitkällekin. Oli pakko jo vaihtaa peliä ja arvelin savon murretta osaavani melkoisen hyvin. Ja eikun pelaamaan! Ihan kummallisia ja outoja sanoja olivat peliin laittaneet. Ei Savossa noin puhuta! Oikein meni moni ja väärinkin meni välillä - ja taas uutta peliä kehiin! Kollega oli älynnyt, että voi jäädä koukkuun ja onneksi oli siitä varoitellut blogissaan. Sittenpä pakotin sulkemaan viheliäset pelit ja keskityin kommentoimaan pelaamista tässä ja nyt. Aika kyllä kuluu ja kaipa niissä tietämyskin kasvaa, jos jotakin mieleensä painaa.
On mummo pelannut aiemminkin. Kun Commodore 64 tuli perheeseen kahdeksankymmentäluvulla, niin lasten mentyä nukkumaan oli SuperMario ja Tetris kovia sanoja. Näyttönä oli vanha telkkari takkahuoneen pöydällä ja kovat kisat tuli Elämäni Valon kanssa kisattua - enkä minä ihan joka kerta hävinnyt. Saatoinpa voittaa ainakin kerran :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti