Sateisen päivän ehtoona

Hei kaikki kirjastoahkeroijat!

Miten sitä aina ihmetteleekään aamulla päivän töiden moninaisuutta ja kaikista hommista selviytymistä. Illalla sitten taas ihmettelee, että kuitenkin selvisi ja moni asia hoitui. Hoitui jopa sellaisetkin jutut, joista ei etukäteen ollut edes aavistusta.

Vettä satoi sitten koko päivän. Ja sitä satoi saavista kaatamalla iltapäivällä, kun ajelin naapurikunnan työvuorosta kotikunnaille. Mikä siinä tuossa sateessakin on, kun sillä on ainakin ajoittain jotenkin rauhoittava vaikutus. Mahtaneeko minulla pohjata lapsuuden kesiin, jolloin aitan pärekatto ropisi ja uni tuli vanhassa sivustavedettävässä sängyssä. Ulkoa tulvi nenään niitetyn heinän tuoksu ja aamuisin linnut aloittivat laulunsa sekä aitan katolla hyppimisen. Ei se silloin häirinnyt.

Nyt aitassa on peltikatto ja aamuisin harakat hyppivät katolla ja liukuvat kynnet raapien raivostuttavasti. Ja minä - huonosti nukkuva mummo - tahtoisin juuri nuo aamun tärkeät tunnit syvää ja levollista unta.

Sateesta harhauduin aittaan. No, tänä kesänä en sitten aitassa nukkunut. Hankittiin ilmalämpöpumppu, niin sisällä oli varsin siedettävää kuuminakin öinä. Hyödyllinen keksintö - siis se pumppu.

Nyt jo lämmitellään tuvan uunia ja tehdään hilloja ja mehuja. Illalla luetaan hyviä kirjoja ja katsotaan telkkaria sekä poltellaan kynttilöitä. Jos ei olla töissä, luennolla, konserttimatkalla ryhmän kanssa tai palaverissa tai jossain muualla.

Kirjasto- ja kulttuurityö on mielenkiintoista, välillä haasteellista ja aina antoisaa. Jatketaan tästä jonakin iltana...