Joulun aikoihin Sormulan ukki ja mummo lähtivät kinkunsulattelukävelylle. Oli ollut monenlaista herkkua pöydän päällä ja pieni liikunta teki terää. Läheisen mökkitien varrella oli lumessa siellä täällä pieniä koloja. Niihin oli joku joko suoraan ilmasta sukeltanut tai sitten joku asui lumen alla ja kävi tutkiskelemassa, miltä maailma mahtoi näyttää ulkopuolella. Kukahan se mahtoi olla. Olisikohan se pienoinen lumikko tai kärppä?
Pian ukki ja mummo löysivät myös jalanjälkiä. Siinä oli kipitelty pienin jaloin tien poikki edestakaisin. Näytti siltä, että askeleet johtivat näihin pieniin koloihin.
Sitten löydettiin uudet isommat jäljet ja ne näyttivät tutummilta. Pupujussihan se oli tainnut matkata kaverinsa luokse. Olipa pupu ottanut iloissaan pitkiä loikkia!
Olihan siellä oravakin hypellyt pitkä häntä riemuisasti heilahdellen, sillä lähikuusissa oli vielä runsaasti käpyjä jäljellä. Niistä se napsi itsellensä siemeniä ja lienee heilutellut tupsukorviaan ohikiitäville tontuille.
Ukki ja mummo saapuivat pieneen pihapiiriin. Vanha satu kertoo koivusta ja tähdestä. Tässäköhän se nyt on? Siltä ainakin näyttää.
Hiljaiselta kovin tuntuu tämä maja. Turvekatolla kasvoi mänty ja muutama muukin taimi. Näytti ihan tontun asumukselle. Lieköhän tonttu ollut vielä joulupukin apulaisena kierroksella lasten luona, koska ketään ei näkynyt.
Luonnossa kohtaa todella merkillisiä asioita ja paikkoja.
Onkohan maahisia ja peikkoja olemassa? Tuntui, kuin joku olisi piileskellyt hiljaa tuon aukon takana.
Taas reikiä! Ihan kuin joku olisi pistellyt lumeen tikulla.
Ukin ja mummon jatkaessa kulkuaan metsätiellä löytyi lisää salaperäisiä jälkiä. Poikkiliikennettä!
Liikenne oli ollut aika vilkasta. Lumeen oli tallautunut jopa pieni polku.
Aurinko hivuttautui metsänreunan yläpuolelle ja loi ruskoa pilveilevälle taivaalle. Luonto oli hyvin kaunis ukin ja mummon kävellessä hiljaista pihatietä pitkin.
Puhtaalla lumella oli ruskeita pisteitä. Ukki ja mummo katselivat ympärilleen ja havaitsivat koivun, joka oli tiputtanut siemeniään. Siitä lumen päältä siemenet painuisivat maahan tai lentäisivät tuulen mukana kauemmas juurtuakseen multaan ja alkaakseen kasvaa uusia koivuja.
Kappas vain. Tuolla on ihan selvästi pieni luistinrata puiden katveessa. Ovatkohan tontut ehtineet yhtään luistella siellä joulukiireidensä keskellä. Vai metsänkeijutko siellä tanssivat lintujen musisoinnin tahdissa?
Vanhan kuusen juurella onkin ollut oikein juhlat! Siellä on ollut hyvä nautiskella joulusta ison kuusen oksien suojassa. Jäljistä päätellen on menty ihan piirissä!
Vielä löytyi pihlaja, jonka marjat odottivat syöjiä. Tilhiparvet olivat olleet jo liikkeellä ja pian ne löytäisivät tämänkin herkkupuun.
Niin sitten ukki ja mummo palasivat omaan pihapiiriin kävelyltään. Oli mukava olo ja hyvä mieli.
Punatulkut, hömötiaiset ja talitintit nauttivat lounastaan lintulaudalla, kuusen kynttilät loistivat ja kaikkialla oli joulurauha.
