Joskus on luopumisen aika. Vein riihestä Sormulan viimeisten riihessä puitujen rukiinlyhteiden jämät metsään maatumaan.
Tähkät ovat tippuneet aikaa sitten.
Taisi olla 1980-luvun loppupuolta, kun isä ja äiti puivat viimeisen kerran riihessä.
Jäljellä on vain muistot riihenpuinneista. Voi niitä aikoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti