Minne lintulauta katosi?

Kuistin räystäältä roikkui koko talven lintulauta. 

Siinä oli jatkuvasti päiväsaikaan runsaasti ruokailijoina eri lintulajeja. Oravakin pyörähti aika ajoin.

Tänään perheen pää otti laudan kesäteloilleen. 

Alkoi mahdoton liikenne ja räpistely ilmassa laudan paikalla. 

Räystäällä istui ihmettelijöitä vieretysten ikään kuin olisivat porukalla pohtineet, mitä on tapahtunut, minne tarjoilu katosi. 

Laumoina ne sukkuloivat ees taas ja tikkakin teki varmaan kymmenen tutkimuslentoa, meni välillä puuhun istumaan ja koukkasi taas ruokintapaikan läpi. Lopulta uskoi, että lautaa ei enää ole.

Nopeasti linnut kuitenkin oppivat ja lopettivat lentelyn. 

Maassa oli vielä jonkin verran siemeniä ja ne kelpasivat osalle porukasta. Yksi punatulkkukoiras istuskeli illan kähmässä ikkunalaudalla hyvin mietteliäänä, että kuinkas tässä näin kävi, kun ihan varoittamatta katosi eväät.

Mustarastaat ruokailevat yleensä aina maassa lintulaudan alla. Tänään yksi mustarastas uros näytti vimmastuneen. Se oli siirtynyt takapihalle ja nakkeli viime kesäisisä vaahteranlehtiä topakasti ilmaan marssien päättäväisesti eteenpäin. Lehdet vain lenteli ja kaipa lintu maasta lehtien alta syötävää löysikin, koska välillä sieltä jotakin suuhunsa nappaili.

Ihmeellinen on maailma - ilmaiset tarjoilut loppuvat joskus, linnuiltakin.

 #sormulazoo #munmaaseutu #eläväluonto #talviruokinta