Silloin, nuoruuden
keväinä, piti olla peltotöissä kaverina.
Isä ajoi pelloille
hevosvetoisilla kolukärreillä lantaa,
joka levitettiin talikolla.
Ei se kamalan pahalle haissut,
keväälle vain.
Kumpparit oli siinä liiskassa ja
linnun laulua kuului,
mutta lokkeja ei näillä
pelloilla silloin näkynyt.
pelloilla silloin näkynyt.
Pelto oli syksyllä
kynnetty hevosen vetämällä auralla ja
keväällä karhittiin,
lannoitettiin, kylvettiin siemenet,
taas karhittiin ja
lopuksi jyrättiin puisella jyrällä.
Sen jyrän päällä
istuin monet kerrat painona.
Isä käveli vierellä.
Itsekin sain ohjastaa hevosta.
Nyt on työkalut
sammaloituneen raunion päällä ruostuneina.
Ne toivat mieleen
lapsuusmuistot menneistä keväistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti