Mummo hotellin hississä

Sattuipa tässä joku aika sitten, että mummo matkusti Kuopioon yön yli reissulle ihan yksin. Oli sellainen vähän isompi valtakunnallinen kokous ja kokoustajat yöpyivät hotellissa. Jo aulassa mummo tapasi tutuksi tuleen kollegan ja sovittiin, että jos saataisiin kohtalaisen lähekkäin olevat huoneet, niin olisi mukava porukalla liikuskella eri paikkoihin. Siinäpä sitten vastaanotossa toive esitettiin ja virkailijat supattelivat keskenään. Kysäisivät, että haittaako, jos vähän tilavammat huoneet antavat samaan hintaan, kun on hotelli jo aika täysi. No mikä jottei, ei kai se tila haitaksi ole, kun yleensä hotellihuoneet tuppaa olemaan melko lailla ahtaanoloisia. 

Niin saatiin avainkortit ja mummo löysi kuin löysikin huoneen. Avasi oven, laittoi kortin seinälle lukijaan ja sytytti valot. Mummon silmät levisivät ja vaelsivat nurkasta toiseen. Ihan se oli oikea sviitti ja kahdessa kerroksessa. Nukkumapaikkojakin olisi ainakin seitsemälle, jos vain sohvat levittäisi! Mummo katseli ja kummasteli, että eihän tällaisessa vielä ollut ennen ollutkaan, ei edes rakkaan elämäntoverin kanssa reissatessa. Asetuttuaan taloksi piti mummon tietysti hieman testailla, mikä nukkumapaikoista olisi paras ja käyttöön valikoitui levein sänky, vaikka kyllähän siinä yksin vähän orvolta tuntuikin.

Kun eletään tätä päivää, niin hotellissa kuljeskellessa avainkorttia piti vilautella joka paikassa. Sujuihan se, kun oli muitakin kulkijoita, mutta aamupalalle mennessä mummo oli ihan yksin ja lähti alakertaan hissillä huristamaan. Hissi pysähtyi ja kuului vain suhinaa. Mummo tuijotti ovia, mutta ne pysyivät visusti kiinni. Ahtaanpaikankammoisena mummo ehti jo ajatella vaikka mitä, mutta koetti rauhoitella mielensä ja kääntyi varovasti nappuloita päin nähdäkseen kuinka selän takana hissin ovet hiljaa sulkeutuivat. Hississä oli ovet kahteen suuntaan! Eihän mummo sitä heti ollut huomannut, mutta onneksi mummo ehti painaa ovien avausnappulaa ja ehti ulos ennen kuin hissi ehti lähteä uudelleen liikkeelle. Mummo pääsi aamupalahuoneen ovelle ja koetti nykiä ovea auki. Sekään ei avautunut kuin kortilla, mutta onneksi mummo sen oivalsi ja pääsi herkkujen äärelle.

Huoneeseen piti kuitenkin palata vielä keräämään tavarat ja lähteä kokouspaikalle. Niinpä mummo astui hissiin ja näytti korttia lukijaan. Ei liikkunut hissi, ei. Uusi yritys kortilla eikä hissi hievahtanutkaan! Pieni hiki alkoi nousta mummolla pintaan, että tähänkö nyt jäätiin. Hän painoi nappulasta ovet auki ja odotti, että ne sulkeutuvat jälleen, vilautti korttia lukijaan ja niin lähdettiin sievästi liikkeelle ilman oikutteluja.

Kyllä mummo tuli siihen tulokseen, että hisseillä on aivot ja ne tulkitsevat ihmisen pelon siinä ahtaudessa. Sitten ne alkavat testata kuljetettavansa sietokykyä! 

Mummo selvisi huoneeseen ja keräsi kimpsut matkalaukkuun, loi katseen sviittiin, kiitteli ihan hyvästä yönseudusta ja poistui respaa kohti. Poistui, kun oli ensin kulkenut jälleen hissillä, sitten muutamat portaat nuolen suuntaan ensin alas ja sitten ylös ja jälleen alas, kun huomasi, että ei taida heti osua vastaanottoon. No, pieni liikunta ei mummon vartalon kannalta ole lainkaan pahitteeksi, mutta ei olisi myöskään haitaksi, jos omaisi vähän paremman suunnistustaidon.

On syytä pohtia, että onkohan ihan viisasta laittaa mummoa yksin kaupunkiin ja yleensäkään selviämään yksin, kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Onneksi ukki tuli viettämään yhteistä iltaa mummon kanssa kaupunkiin ja toi omalla autolla turvallisesti kotiin tuttuihin ympyröihin. Pitää kumminkin myöntää, että kyllä mummokin matkaillessa aina jotakin uutta oppii, vaikka sitten ollaan vain savolaisten pääkaupungissa!