Syyskuussa
2017 jatkui lapsenlapsen omppupuun tarina.
Niin
koitti se hetki, kun omppupuu oli aika istuttaa kokonaan ulos.
Syyskesän
aikana mummo oli koulannut pientä tainta olemaan ulkona ja
suojellut
sitä tuulilta ja kylmältä.
Keskusteluissa
eri asiantuntijoiden kanssa tultiin siihen tulokseen,
että
pieni taimi pitää istuttaa ulos.
Paikaksi
valikoitui mummoison puutarha liki vanhoja omppupuita sekä
siperianhernepensasaitaa, morsiusangervojen rivistöä ja tuomipihlajaa,
jotka suojelisivat
pientä tainta talven pohjoistuulilta.
Ukki toi lapion ja multaa sekä kaivoi kuopan.
Pikku taimi otettiin varovasti sen ensimmäisestä
kasvupaikasta saviruukusta ja laskettiin yhdessä
kasvupaikasta saviruukusta ja laskettiin yhdessä
lapsenlapsen ja mummon toimesta istutuskuoppaan.
Multaa laitettiin hellin käsin pikku taimen ympärille ja
paineltiin sopivan tiukkaan, että taimi pysyi hyvin pystyssä.
Sitten lapsenlapsi vielä taputteli mullan tasaiseksi.
Ukki ja pikkuveli toivat kannullisen kasteluvettä,
joka varovasti liruteltiin taimen ympärille,
vaikka sateisen kesän maa olikin kovin kostea.
Pikkutaimi näytti hyvin hennolta ja avuttomalta.
Mummo muisti myös pupun,
joka hyppelehti aiemmin viikolla puutarhassa.
joka hyppelehti aiemmin viikolla puutarhassa.
Päätettiin, että nostetaan puukehikko pikku taimen päälle ja
suojataan se vielä verkolla.
Siihen taimi jäi ja lapsenlapsetkin lähtivät kaupunkiin.
He soittivat parin päivän päästä ja pieni mies kysyi,
miten omppupuu on kasvanut.
Sitä me jäämme nyt kaikki jännityksellä seuraamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti