Kasvaako ompun siemenistä puu?

Mummo ja ukki sekä isomummo matkustivat

kalakukkokaupunkiin synttäreille sunnuntaina.

Päivänsankarille, reippaalle miehen alulle, jaettiin lahjoja ja

nautiskeltiin monenmoisista herkuista, kuten asiaan kuuluu.

Mummo istuskeli olohuoneessa toisen mummon kanssa kahvikupposineen,

kun neito ekaluokkalainen tuli mummon luo sanoen, että ai niin,

minulla on teille paketti. Ja hän kirmaisi sitä siinä samassa hakemaan.

Kohta mummo sai käsipyyhepaperimytyn, jossa oli lahja –

kaksi omenansiementä.

Neitokainen kertoi, että kun hän iltapäiväkerhossa sai omenan -

ja ompussa on tietysti siemeniä - niin hänelle tuli mieleen,

että kasvatetaan näistä omppupuu.

Hän kääräisi pari siementä käsipaperiin ja

toi ne nyt mummolle kasvatettavaksi.

Voi, miten mummo ilostui!

Kesken iltapäivän omenansyönnin tyttönen tajuaa,

että mummolaan voisi kasvattaakin uuden omenapuun – kenties kaksi.

 

 

Mummo sujautti tunikan taskuun saamansa aarteen ja

toi sen varoen mummolaan.

Muistutti vielä tulomatkalla ukkia,

että ukki muistaisi muistuttaa tulevasta tehtävästä.

Nyt siemenet on laitettu multaan, kasteltu, laitettu ikkunan eteen 

ja seuraavaksi Sormulan mummolassa odotetaan kasvun ihmettä.

Mitä sitten tapahtuu, jos siemenet itävät?

Se onkin sitten jo jatkokertomuksen paikka!

 

 

Ja tarinamme jatkuu.

 

 

 

Kului viikko. Kului toinen. Mitään ei tapahtunut.  

Mummo oli jo menettää toivonsa omenapuun kasvattamisen suhteen,  

mutta sitten eräänä päivänä - kuinkas ollakaan.  

Kun oikein tarkkaan katsoo, niin eikö vain sieltä ole nousemassa jotakin?  

Rikkaruohoko? Timotein alku - vai omppupuu?

 

 

Mutta missä on toinen? Nyt kasvaa vain yksi.  

Ehkäpä se toinen oli väsähtänyt matkalla, eikä jaksanut nousta.

 Nyt seurataan tämän toisen siemenen kasvun ihmettä ja toivotaan,  

että se jaksaa ponnistella yhä isommaksi ja pontevammaksi puuksi.  

Kun sen nykyinen pikkuruukku käy ahtaaksi,  

niin sitten mummolla onkin  

edessään istutus suurempaan ruukkuun.  

Ehkäpä ensi keväänä - ponnisteltuaan talven yli - se on valmis siirtymään 

mummoison omenatarhaan vanhojen puiden seuraan 

varttumaan ja vartettavaksi.  

Kuinka se tapahtuu, onkin isompi juttu.  

Siihen saakka vain peukutetaan pientä puun alkua ja  

toivotetaan sille paljon onnea kasvuun!