Ukin piti sitten Helsingin reissun jälkeen lähteä jatkokoulutukseen Tampereelle. No, mikäpä siinä, kun mummolla oli pitämättömiä lomapäiviä, niin eikun Tampereelle mukaan!
Kirjauduttiin Hotelli Scandiciin ja pian ukki siitä lähti opintojensa ääreen. Mummo jäi ihmettelemään kaupunkia. Mummolle oli kerrottu, että se on se Vapriikin museokeskus sitten mielenkiintoinen tutustumiskohde. Mummo tihrusti karttaa ja hotellin respakin opasti kovin. Niin mummo lähti taipaleelle. Ihasteli ihkaoutoa kaupunkia - se nääs on Tampere vähän sivussa kaikesta - niin ei ole tullut tutuksi. Mummo kummasteli kosken kuohuja, ihasteli Kaarina Kaikkosen taidetta kadun yllä - niitä puvuntakkeja, ja kyseli ohimennen joiltakin vastaantulijoilta, jotta missähän se Vapriikki olisi. Eivät tuntuneet tietävän, kulkijat. Olivat vähän hämillään ja miettivät ja pähkäilivät, että jos tuohon suuntaan menisi tai - jos sittenkin tuonne. Monet olivat kuulleet Vapriikista, mutta ei ollut tullut käytyä. Osa oli juuri muuttanut Tampereelle, niin ei vielä ollut ehtinyt tutustua kaupunkiin syvemmin. Niin, niin ja joitakin taisi ihan vähän nolottaakin tietämättömyytensä.
Loppulta mummo jo jonkin verran kipein varpain ja hikeä pukaten saapui Vapriikkiin - oli näetsen kesän lämpimimpiä maanantaipäiviä siihen asti. Kyllä oli helpotus nähdä tuo kauan etsitty pytinki! Mutta oli niin oudon hiljaista, eikä kukaan tullut myymään lippujakaan. Lopulta mummo huomasi tiskin taakse ilmestyvän naishenkilön ja meni lipun ostoon. Ehei, eihän museo ole auki maanantaisin! No eipä tietenkään, ei! Olisihan tuo nyt mummon jollakin lailla alan ammattilaisena pitänyt muistaa. Ylemmässä kerroksessa oleva ravintola kumminkin oli auki. Siellä istui lounastajia ja mummo meni jonon jatkoksi. Itselleen jonkin verran tuohtuneena osti oluen ja istui pöytään. Olo tuntui vähän syntiseltä. Istua nyt keskellä päivää yksin ravintolassa oluella. Kerrassaan sopimatonta! Ihan kuin olisi tuomitsevia katseita tuntenut nahoissaan. Mutta oli jano ja kiukutti oma ajattelemattomuus.
Mummo palaili varpaat kivistäen takaisin kohti hotellia. Scandicin kyltti näkyi jo kaukaa ja tuntui, kuin varpaissa olisi jo helpottanut pelkkä hotellin näkeminen. Jotenkin tuli vähän outo tunne siinä hotellin pihassa ja sisään mennessä tuo tunne vain kasvoi. Voi kauhistus, tämä on väärä Scandic! No eipä mitään, nöyrästi ja muina naisina etsimään sitä toista Scandicia. Mummo käänteli karttaa eikä oikein uskaltanut käyttää kännykän navigaattoria, kun olisi voinut akku loppua. Ties vaikka pitäisi soittaa apuja hotellin löytämiseksi. On mummo vähän onneton näissä suunnistuksissa. Lopulta oikea Scandic löytyi muutaman kyselyn jälkeen ja mummo pääsi huoahtamaan hotellihuoneeseen.
Ukin koulupäivä päättyi ja lähdettin kaupungille uudelleen. Syömäänhän sitä piti rientää ja sitten etsiskelemään Juice Leskisen kantapaikkaa. Monesta paikasta käytiin kyselemässä, mutta ei tuntunut kukaan mitään tietävän. Asiaa kysyttiin kakkitietävältä Googlelta ja kirjailija Antti Heikkiseltä, mutta ei oikein asia selvinnyt. Niin palattiin hotellille tyhjin toimin. Hotellin ravintolassa näkyi istuskelevan paljon väkeä, vaikka ne muut paikat olivat olleet lähes tyhjinä.
Seuraavana päivänä mummo vähän shoppaili ja kävi viemässä matkalaukun parkkihallissa olevaan autoon. Se oli sitten outo kokemus. Ihan kuin se yksi pulu olisi vainonnut mummoa, kun ihan hiuksia hipoen lennähteli ja uhkaili mummoa, kun tämä koetti huomaamattomasti päästä pois hallista. Kaipa se ei sinne halliinsa savolaisia mummoja kaivannut.
Iltapäivällä mummo vielä tutustui ympäristöön ja palaili hotellille odottelemaan ukin opintojen päättymistä. Respa oli vaihtunut ja paikalla oli jo hieman aikaisemmin syntynyt mies. Mummo tälle huokailemaan, että eipä löytynyt Tampereelta Juicen kantapaikkaa ja että ei mies sattuisi tietämään. No sattuihan mies, vinkkasi peukalollaan viereiseen, hotellin aulassa olevaan ravintolaan ja sanoi, että tuohan se on. Siinä se Juice vietti aikaansa paljon ja ravintolan hovimestari, jo silloin iäkkäämpi nainen, oli Juicen äitihahmo. No voihan mokomaa! Paljon muutakin respa ehti Juicesta kertoa ja niin mummo huomasi marssivansa matkalaukun kanssa ravintolan puolelle, tilasi keskellä iltapäivää vermutin jäillä ja istui muistelemaan Juicea! Ja baarimikko tuli ja kertoili pitkät tarinat Juicesta. Mummo pisti watsappia ukille, että tässäpä istun ravintelin puolella odottelemassa, että sopii tulla noutamaan tästä. Ukki tuli ja käytiin vielä katsastamassa se Kaarina Kaikkosen uusin suksiteos "Sisulla noustiin" Tampereen uudella asuinalueella ja sitten hujautettiin kotiin.
Oli ihan hyvä reissu. Ystävällisiä ihmisiä ja mukavia kokemuksia. Kyllä kannattaa tutustua suomalaisiin paikkakuntiin. Ehkä sitä jonain päivänä tulee käytyä vielä Vapriikissakin! Nääs.
Kirjauduttiin Hotelli Scandiciin ja pian ukki siitä lähti opintojensa ääreen. Mummo jäi ihmettelemään kaupunkia. Mummolle oli kerrottu, että se on se Vapriikin museokeskus sitten mielenkiintoinen tutustumiskohde. Mummo tihrusti karttaa ja hotellin respakin opasti kovin. Niin mummo lähti taipaleelle. Ihasteli ihkaoutoa kaupunkia - se nääs on Tampere vähän sivussa kaikesta - niin ei ole tullut tutuksi. Mummo kummasteli kosken kuohuja, ihasteli Kaarina Kaikkosen taidetta kadun yllä - niitä puvuntakkeja, ja kyseli ohimennen joiltakin vastaantulijoilta, jotta missähän se Vapriikki olisi. Eivät tuntuneet tietävän, kulkijat. Olivat vähän hämillään ja miettivät ja pähkäilivät, että jos tuohon suuntaan menisi tai - jos sittenkin tuonne. Monet olivat kuulleet Vapriikista, mutta ei ollut tullut käytyä. Osa oli juuri muuttanut Tampereelle, niin ei vielä ollut ehtinyt tutustua kaupunkiin syvemmin. Niin, niin ja joitakin taisi ihan vähän nolottaakin tietämättömyytensä.
Loppulta mummo jo jonkin verran kipein varpain ja hikeä pukaten saapui Vapriikkiin - oli näetsen kesän lämpimimpiä maanantaipäiviä siihen asti. Kyllä oli helpotus nähdä tuo kauan etsitty pytinki! Mutta oli niin oudon hiljaista, eikä kukaan tullut myymään lippujakaan. Lopulta mummo huomasi tiskin taakse ilmestyvän naishenkilön ja meni lipun ostoon. Ehei, eihän museo ole auki maanantaisin! No eipä tietenkään, ei! Olisihan tuo nyt mummon jollakin lailla alan ammattilaisena pitänyt muistaa. Ylemmässä kerroksessa oleva ravintola kumminkin oli auki. Siellä istui lounastajia ja mummo meni jonon jatkoksi. Itselleen jonkin verran tuohtuneena osti oluen ja istui pöytään. Olo tuntui vähän syntiseltä. Istua nyt keskellä päivää yksin ravintolassa oluella. Kerrassaan sopimatonta! Ihan kuin olisi tuomitsevia katseita tuntenut nahoissaan. Mutta oli jano ja kiukutti oma ajattelemattomuus.
Mummo palaili varpaat kivistäen takaisin kohti hotellia. Scandicin kyltti näkyi jo kaukaa ja tuntui, kuin varpaissa olisi jo helpottanut pelkkä hotellin näkeminen. Jotenkin tuli vähän outo tunne siinä hotellin pihassa ja sisään mennessä tuo tunne vain kasvoi. Voi kauhistus, tämä on väärä Scandic! No eipä mitään, nöyrästi ja muina naisina etsimään sitä toista Scandicia. Mummo käänteli karttaa eikä oikein uskaltanut käyttää kännykän navigaattoria, kun olisi voinut akku loppua. Ties vaikka pitäisi soittaa apuja hotellin löytämiseksi. On mummo vähän onneton näissä suunnistuksissa. Lopulta oikea Scandic löytyi muutaman kyselyn jälkeen ja mummo pääsi huoahtamaan hotellihuoneeseen.
Ukin koulupäivä päättyi ja lähdettin kaupungille uudelleen. Syömäänhän sitä piti rientää ja sitten etsiskelemään Juice Leskisen kantapaikkaa. Monesta paikasta käytiin kyselemässä, mutta ei tuntunut kukaan mitään tietävän. Asiaa kysyttiin kakkitietävältä Googlelta ja kirjailija Antti Heikkiseltä, mutta ei oikein asia selvinnyt. Niin palattiin hotellille tyhjin toimin. Hotellin ravintolassa näkyi istuskelevan paljon väkeä, vaikka ne muut paikat olivat olleet lähes tyhjinä.
Seuraavana päivänä mummo vähän shoppaili ja kävi viemässä matkalaukun parkkihallissa olevaan autoon. Se oli sitten outo kokemus. Ihan kuin se yksi pulu olisi vainonnut mummoa, kun ihan hiuksia hipoen lennähteli ja uhkaili mummoa, kun tämä koetti huomaamattomasti päästä pois hallista. Kaipa se ei sinne halliinsa savolaisia mummoja kaivannut.
Iltapäivällä mummo vielä tutustui ympäristöön ja palaili hotellille odottelemaan ukin opintojen päättymistä. Respa oli vaihtunut ja paikalla oli jo hieman aikaisemmin syntynyt mies. Mummo tälle huokailemaan, että eipä löytynyt Tampereelta Juicen kantapaikkaa ja että ei mies sattuisi tietämään. No sattuihan mies, vinkkasi peukalollaan viereiseen, hotellin aulassa olevaan ravintolaan ja sanoi, että tuohan se on. Siinä se Juice vietti aikaansa paljon ja ravintolan hovimestari, jo silloin iäkkäämpi nainen, oli Juicen äitihahmo. No voihan mokomaa! Paljon muutakin respa ehti Juicesta kertoa ja niin mummo huomasi marssivansa matkalaukun kanssa ravintolan puolelle, tilasi keskellä iltapäivää vermutin jäillä ja istui muistelemaan Juicea! Ja baarimikko tuli ja kertoili pitkät tarinat Juicesta. Mummo pisti watsappia ukille, että tässäpä istun ravintelin puolella odottelemassa, että sopii tulla noutamaan tästä. Ukki tuli ja käytiin vielä katsastamassa se Kaarina Kaikkosen uusin suksiteos "Sisulla noustiin" Tampereen uudella asuinalueella ja sitten hujautettiin kotiin.
Oli ihan hyvä reissu. Ystävällisiä ihmisiä ja mukavia kokemuksia. Kyllä kannattaa tutustua suomalaisiin paikkakuntiin. Ehkä sitä jonain päivänä tulee käytyä vielä Vapriikissakin! Nääs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti