Miten saada hyväntuoksuinen vessa?

Tuli tässä kevään korvalla tehtyä ostoksia. Ihan isolla kirkolla käydessä mummo päätyi Stockan hajuvesiosastolle ja sortui ostamaan uuden ihanan hajuveden. Hintakin kirpaisi, mutta mummosta tuntui, että nyt hän olisi tuon ostoksen ansainnut.

Kotiin tullessa mummo asetteli pullon nätisti pikkuvessan kaappiin muiden pullojen ja purtiloiden viereen. Muutaman kerran tapahtumiin lähtiessään vähän pullosta tupsautti ja ukillekin arveli, ettei vain tuoksu liiaksi. Mummo on kuullut, että oma nenä turtuu tuoksuille ja sitten jossain vaiheessa kanssakulkijoiden nenään jopa löyhkää, kun liikaa tupsuttelee. Se ei ole hyvä se, kun voi kanssakulkijoita alkaa ahdistaa ja ihan tympäistä se löyhkä!

Sattui sitten loman aikana, että piti lähteä kyläilemään ja mummon tukka oli ihan pörrössä. Mummo otti reippaalla asenteella muotovaahtoa siitä vessan kaapista ja - siinä hujahti se uusi hajuvesipullo kuin hidastetussa fimissä mummon silmien ohi klinkkerilattialle. Ei saanut mummo koppia - ei. Siruja oli joka nurkassa ja henkeä salpasi. Henkeä salpasi haju ja silmiä kirveli jokin muukin! Siellä virtasi hajuvesi pitkin klinkkerilattian saumoja ja imeytyi hiljalleen saumauslaastiin. Askeleen sijaa ei ollut, mutta onneksi ovi oli kiinni ja näppärällä loikalla mummo pääsi eteiseen. Eipä se auta, ensin lasinkappaleet roskalapioon harjalla ja sitten tarkka imurointi. Lopuksi vielä suihkulla pienimmätkin siruset pois. Lattia puhdistui, mutta lemu jäi. Mummon henkeä oikein ahdisti siivoussession jäljiltä. Ja mieltäkin kirveli. Sinne meni se hupatus vessan lattialle.

Pikkuisen mummo asiaa ukille suri, mutta ukki ei ollut moksiskaan. Eikä ole nyrpistellyt vessan hajustakaan, joka tähän mennessä on jo tasoittunut miellyttäväksi tuoksuksi.