Rautian täti oli pyöräilemässä aamulla varhain töihin. Hän
huomasi pienen pupun juosta vilistävän kiireen kaupalla (ei siis kauppaan) kevyen
liikenteen väylää kirjastolle päin. Näytti ihan siltä, kuin pupulla olisi ollut
oikein hätä. Ystävällinen kaupan täti huudahti pupulle, että minnekäs sitä tuollaisella
haipakalla näin aamutuimaan ollaan menossa? Pupu vilkaisi taakseen ja kuiskasi,
että kun kirja on myöhässä! Joutuu vielä myöhästymismaksuja maksamaan! Pupu oli lainannut kirjastosta edellisellä viikolla porkkanankasvatuskirjan
ja nyt se ei oikein tiennyt, milloin kirja olisi pitänyt viedä takaisin.
Pupu oli kuullut kirjaston Talligalleriassa viime syksynä oleskelleelta hiirulaiselta, että kirjaston lainoissa on laina-aika. Pupu ei ollut oikein ymmärtänyt mikä se sellainen laina-aika on, ja nyt oli tullut kiire, että jos vaikka se aika on jo mennyt. Melkein itku kaihersi pikku pupun kurkussa, kun pelotti kaikki sellaiset laina-ajat ja myöhästymismaksut! Mistäpä hän nyt rahojakaan tähän hätään saisi, ainakaan isompia. Ja liekö ne kirjaston tädit vaikka vihaisia, kun ei oikein osannut toimia. Näitä huolia pupu alkoi Rautian tädille siinä aamuisella tiellä kirjaston kulmilla purkaa.
Pupu oli kuullut kirjaston Talligalleriassa viime syksynä oleskelleelta hiirulaiselta, että kirjaston lainoissa on laina-aika. Pupu ei ollut oikein ymmärtänyt mikä se sellainen laina-aika on, ja nyt oli tullut kiire, että jos vaikka se aika on jo mennyt. Melkein itku kaihersi pikku pupun kurkussa, kun pelotti kaikki sellaiset laina-ajat ja myöhästymismaksut! Mistäpä hän nyt rahojakaan tähän hätään saisi, ainakaan isompia. Ja liekö ne kirjaston tädit vaikka vihaisia, kun ei oikein osannut toimia. Näitä huolia pupu alkoi Rautian tädille siinä aamuisella tiellä kirjaston kulmilla purkaa.
Onneksi Rautian täti tiesi, miten kirjastossa toimitaan ja hän
siinä aamutuimaan opasti ja rauhoitteli pientä pupua ja sanoi, että ei ainakaan
tädit ole vihaisia, ihan kilttejä ne ovat ja ymmärtäväisiä. Toisekseen
laina-aika porkkanakirjallakin on neljä viikkoa. Kun oli hyvin varhainen aamu, niin kirjasto ei ollut vielä auki, mutta tätipä opasti pikku
pupua palautusluukulle ja yhteistyössä he pudottivat porkkanakirjan
palautuslaatikkoon. Sieltä kirjaston tädit poimivat pikku pupun kirjan töihin tultuaan ja palauttavat sen sillä piippauskonellaan, niin ei jää kirja enää pikku pupun lainoihin. Ja kaikki on hyvin.
Kylläpä pikku pupulla oli huojentunut mieli. Se kiitteli
kovasti Rautian tätiä avusta ja lupasi, ettei se ainakaan tädin porkkanapenkistä
tule napsimaan, jos oma porkkanankasvatus ei onnistu!
(Kuva otettu kirjan kannesta: Hyvää yötä, pikku pupu.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti