Veteraanipäivää

Sunnuntaina 27.4. oli 28. Kansallinen Veteraanipäivä. Sitä juhlittiin myös Keiteleellä melkein perinteisin menoin eli kirkko, sankariristillä käynti, ruokailu ja juhla.
Juhlaan saatiin virkistäviä tuulia melkein uuden kanttorimme vetämien kuorojen esiintymisillä ja kyllähän ne lapsikuorolaiset ovat aina niin aitoja ja verrattomia! Saunavihdat ja moni muu laulu sai ihan silmät kostumaan!

Ihan uusi esiintulo oli myös Keiteleen Kameraseuran kuvakooste juhlan aikana. Tai koosteita oli oikeastaan kolme juhlan eri vaiheisiin nivellettynä. Kuvat kertoivat upeasta luonnostamme niin kuin vain hyvin otettu kuva voi. Tuon kuvakoosteen voisi nähdä jossakin toisessakin yhteydessä uudelleen.

Kuten edellisessä tekstissäni kerroin, etsin runoja ko. juhlaan. Isäni, veteraani, on kirjoittanut näitä runoja joko ennen sotaa tai sodan jälkeen. Tässä teille, lukijani, yksi eilen esitetyistä runoista. Se on minusta hyvin tunteellinen ja koskettava, mutta samalla valoisa. Valoisaa kevättä ja onnen pisaroita vapaassa isämaassamme - veteraaneja kunnioittaen.

Tänään  –

leikkiä autereen katsomaan jään.
Jään tuulten ja sinen
                keskelle mietteineni.

Jään purojen partaalle

                 pälvihin yksikseni
ja partaalle kevään
                 keväästä miettimään:

Pois iäksi meni

kai kaukaiset kaarnat
                 lapsuuden laivojen.
Ei palannut yksikään
merten kaukaisten kuohuista
                 keulansa kertoen.

Vaan tietänyt en

oli palannut viestinä
                 kaukaisten rantain,
oli palannut leivonen!

Ja sävelten sateena

                 singota antain
siniholvista korkeuden
sain terveiset laulavat
                 lapsuuden laivojen
ja takaisin sirun
                 lapsuuden unelmista  –
                 minä sain!

Puron partaalta

                 kaarnanpalasen hain.
Taas kevätvirtojen mukana laivani sousi
                 tuulihin kadoten.

Ja ylemmäs laulaen kohoten

                 leivonen nousi…

 

Veikko Saastamoinen