Ruista ranteeseen ja suuta vehnäselleen talvilomalla

Talviloman koittaessa Alina ja Antero tulivat maalle mummolaan.
Kuten tiedetään, maalla on monenlaista tekemistä toisin kuin
useimmissa kaupunkikodeissa.

Niinpä nytkin, kun mummolan vieressä ihan samassa pihassa on
mummoison talo, niin oli heti aamupäivästä riennettävä
auttamaan mummoisoa ruisleivän teossa.

Mummoiso oli tehnyt jo taikinajuuren edellisenä päivänä happanemaan.

Leivontapäivän aamuna hän oli lisännyt siihen jauhoja ja alustanut
taikinan kohoamaan. Nyt se kipattiin leivottavaksi tuvan pöydälle.
Mummoiso teki taikinasta pitkän pötkön, jonka hän paloitteli
kuuteen saman kokoiseen palaan.

Jokainen leipuri sai oman palansa, jota alkoi muotoilla leiväksi.

Pala oli aika iso. Alina sai oman palansa tehtyä oikean leivän näköiseksi
ihan itse, mutta Anteron vielä pienet kädet eivät yksin saaneet
painavaa taikinaa muotoilluksi ja olivat jopa juuttua taikinaan,
mutta mummoison kanssa yhdessä asia saatiin kuntoon.

Kun taikinasta oli muotoiltu leipiä, niin 
Alina ja Antero painoivat oman kätensä jäljen leivän päälle.
Antero ja mummoiso painoivat varalta molemmat
oman jälkensä. Kylläpä niistä tuli hienot!

 

Kaikkiaan tuli kuusi leipää ja yksi on tässä vaiheessa
vielä mummoison käsissä leivottavana.

 

 

Leipien kohotessa käsien jäljet alkavat hävitä
ja silloin leivät voi laittaa kuumaan tuvan uuniin,
Uuni on lämmitetty ukin tekemillä polttopuilla.
Palamisen jälkeen uuniin jää hiiliä ja ne pitää vetää pois.
Uunin pitää olla siisti, koska

leivät laitetaan suoraan uunin arinalle,
 

Nyt leipä on tullut jo uunista ulos.
Se näyttää vähän iskevän silmää ja hymyilevän.

Tämä on Alinan ihan ensimmäinen omin käsin tehty ruisleipä
ja se ei ole vähän se!

Alinalla ja Anterolla on molemmilla ihan omat leivät
eikä nälkä kolkuttele näille lapsosille.
Piti ihan haistella läheltä tuoreen ruisleivän tuoksua!

Antero halusi maistaa heti omaa leipäänsä ja saikin puraistua
pienen palasen leipänsä syrjästä - ja hyvällehän se maistui!

Juuri paistetun leivän kuori on kovaa ja rapsakkaa,
joten ukki tuli avuksi ja leikkasi leivästä viipaleita,
mummo voiteli ne voilla ja leikkasi pieniksi "napposiksi".

Napposet hävisivät nopeasti pieniin suihin ja mitäpä sitä
päälle muuta kuin kylmää maitoa. Nyt taas jaksaa touhuta!

 

 

Talviloman jokaisena päivänä satoi vettä, joten ulos ei juuri päästy.
Iltapäivällä kumminkin saatiin paistetuksi nuotiopaikalla makkaraa,
vaikka kylmästi puhalteleva Tuulenpoika ajoikin
nuotiolla istujat hetken päästä sisälle.

Seuraava päivä oli sitten myös leivontapäivä. Leivottiin pullaa. 
Mummo teki kauramaitoon pullataikinan ja laittoi siihen maidotonta rasvaa,
koska Anteron massu ei kestä oikeaa maitoa.
Yksi kananmuna kuitenkin lisättiin, kun siihen elimistö on jo
pikku hiljaa tottunut. Taikinasta tuli oikein hyvää ja kuohkeaa. 

 

Päätettiin, että tehdään hillobostonkakkua vuokaan ja sokerikanelipullia.
Ensin tehtiin pullia ja jätettiin ne hetkeksi kohoamaan.
Sitten ne kaulittiin matalammiksi pikku kaulimella ja voideltiin munalla.
Päälle Alina ja Antero ripsuttelivat raesokeria sekä
sokerikaneliseosta vaihdellen.
Osan pullista mummo voiteli maidottomalla rasvalla,
että ne olisivat Anterolle vatsaystävällisempiä.

 

Pullat paistuivat mummolan uunissa kauniin kypsiksi
ja taas saatiin herkutella!

Leipominen on mukavaa yhdessä tekemistä ja palkaksi saa
ihanan makunautinnon niin itselleen kuin toisillekin. 



Eikähän sitä koskaan tiedä, milloin elämässä tulee vastaan tilanne,
että on hyvä osata myös leipoa. Siis vanhan viisauden mukaan:
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Kiitos leipurioppilaat Alina ja Antero! Kyllä meillä oli mukavaa!

Oho! Kukas nappasi palasen jo yhdestä pullasta!