Asuuko joulupukki mummolan riihen takana?

Loppukesän leppoisana iltapäivänä Alina ja Antero tulivat maalle mummolaan. He halusivat heti ulos tarkastelemaan pihapiiriä. Alina ja isä kävelivät vanhan riihivanhuksen luo. Siellä riihen takana oli sateen muokkaamia vanhentuneita maitohorsmien kukintoja ja ne näyttivät aivan vanhan miehen parroilta. Alina kysyikin hetken katseltuaan, että asuuko joulupukki täällä. Isä vastasi, että ikävä kyllä joulukki ei asu täällä eivätkä nämä ole pukin varapartoja.

Alinan ajatus on kyllä hyvin oivallinen, jos sattuisi, että joulupukin parta joskus kuluisi pois tai parralle sattuisi joku vahinko.

 

 

Seuraavana aamuna Alina ja Antero lähtivät ukin ja mummon kanssa tutkailemaan ympäristöä. Tien varrella oli jo tutuksi käynyt muurahaispesä. Piti käydä tarkastamassa ovatko muurahaiset päässet työntouhuun. Olivathan ne ja ahkerasti kantoivat jos jonkinlaisia tavaroita sinne tänne tarpeisiinsa.

 

 

Puolukat olivat kesän aikana punertuneet ja kypsyneet. Niitä oli mukava maistella eri mättäiltä ohi kulkeissaan ja saada suoraan luonnosta vitamiineja massuun.

 

  

 Syksy oli heittänyt kaikenlaisia merkkejään luontoon. Kukkia ei piertamilta enää juuri löytynyt, mutta Alina nappasi kumminkin muutaman. Uutterasti hän kyseli ukilta ja mummolta eri kukkien nimiä. Yksi löytyneistä oli ruusuruoho, joita sitten löytyi vielä monta lähipellon reunamilta.

 

 

 

Yksinäinen päivänkakkarakin oli innostunut vielä kukkimaan. Sieltä sen raikkaat, valkoiset terälehdet kurkistivat erilaisten vihreiden lehtien joukosta.

 

 

Keskelle nurmitupasta oli eksynyt yksinäinen harakankello. Maahan sen ympärille oli jo tippunut koivujen kuivuneita lehtiä. Miten kauniilta kukkien värit näyttivätkään!

 

 

 

Kierreltiin mummolaa ja oho! Mitäs löytyikään ikkunalaudalta? Kummallisia ruskeita papanoita. Ihan pieniä. Sovittiin, että niihin ei kosketa. Ne olivat lepakon kakkoja! Lepakon pesän täytyi olla ikkunan ritilän takana. Siellä se nukkui päivät ja lähti illalla lentelemään ja etsimään ruokaa. Harvoin sitä näki, mutta joskus saunan jälkeen iltahämärässä saattoi sen nähdä lentelevän takapihan yllä.

  

 

 

Koska oli lauantai, niin pitihän savusauna laittaa lämpiämään. Yhdessä sinne kannettiin puita ja laskettiin vesijohdolla vettä. Sitten ukki sytytti tulet mustan kivikiukaan alle tuohenkäppyrällä ja savu alkoi tuprahdella saunaan. Savusaunassa ei ole savupiippua, niin on avattava lakeinen, sellainen pieni luukku takaseinän yläosassa,  ja jätettävä ovi raolleen savun kulkureitiksi. Sauna jäi lämpiämään ja lähdettiin sytyttämään makkaratulet pihagrilliin.

 

 

Ukki oli tehnyt vanhan navetan kupeelle nuotiopaikan. Sitä reunustavat vanhat isot kivet, joita siirreltiin pihan eri kolkilta ja vanhan navetan edustalta.

 

 

Sitten vatsan pohjassa tuntui ompun mentävä kolo. Mentiin mummoison pihaan vanhan omppupuun luo ja valittiin herkullisimman näköisiä omenoita purtaviksi. Kylläpä ne olivat makeita. Piti ihan tehdä uusi reissu omppupuun luo ja ottaa uudet omput kaikille!

 

Välillä käytiin kohentamassa nuotiotulia ja lisäämässä puita savusaunan kiukaan alle. Ilmassa oli palavasta puusta lähtevän savun tuoksua. Aurinko paistoi. Tutkittiin  mummolan vanhan navetan vierustaa ja sieltä takaseinältä löytyi ikivanha kukka, joka on kukkinut navetan seinustalla valkoisin kukin niin kauan kuin mummo vain jaksaa muistaa. Tuon kiertelevän kasvin nimi on elämänlanka.  Kasvaa siinä toinenkin, punakoiso, joka tekee violetteja kukkia ja punaisia marjoja, mutta niihin ei saa koskea, koska ne ovat myrkyllisiä ja jos niitä syö, tulee erittäin kipeäksi. 

 Silloin, kun mummo oli vielä pieni tyttö, niin mummon isä teki hevosella paljon töitä. Yksi työ oli keväisin ajaa navetasta ja tallista lantaa pelloille. Se ajaminen tapahtui kolukärreillä. Noista kärreistä on muistona navetan seinustalla vain pyörät, joissa oli rautavanteet pyörien päällä.

Kärreissä oli lava, joille lanta luotiin talikolla ja lavan saattoi käsin kipata tyhjäksi, kun kuorma oli oikealla kohdalla pellolla.

 

Navetan päädystä löytyy myös aitta. Sekin on vanha hirsinen rakennus. Pitäisi varmaan kurkistaa, mitä siellä on sisällä. Ikkuna on melko korkealla pienille ihmisille.Vanha emalikannu on unohtunut ikkunalle. Siinä on aikoinaan pidetty joko maitoa tai kotikaljaa ruokapöydässä.

 

Oho, kaiteen päälle on jäänyt isoukin veistos. Siinäpä on monenmoista päätä. Nuo päät on joskus laskettava, kun laskutaito karttuu.

 

Päästiinkin jo aitan ovelle. Kun oikein kurkottaa, niin Anteron pieni käsi yltää juuri ja juuri avaamaan säppiä.

Aitan terassilla on mummolan vanha keinutuoli. Siinä on mukava istuskella hellepäivänä varjoisalla paikalla. Maali on jo rapistunut, mutta kyllä siinä vielä kestää keinutella.

 

Aitassa on joitakin kummallisia kapineita. Yksi niitä on iso survin, joka on palvellut silloin, kun puolukkaa survottiin isoon saaviin ja säilytettiin kylmässä. Se oli silloin, kun mummoisolla ei ollut pakastinta. Talvella puolukkasurvos oli jäässä ja siitä kaavittiin tarpeen mukaan syötäväksi.

Aitassa oli myös kirjoja, joita luettiin hetki sängyn päällä. Sitten jaksettiinkin taas jatkaa touhuja.

Nuotiopaikan vieressä oli ukin tekemät halkopinot. Olipas niissä hauskoja koloja. Mummo varoitti, että jos siellä kolossa on vaikka lepakko. No, eipä onneksi ollut!

 

 

 

 

 

 

Nyt oli jo nälkä. Päätettiin, että ritilän päälle saattoi jo laittaa makkarat ja leivät paistumaan. Kypsymistä odotellessa mummo lauloi vanhaa nuotiolaulua "Meill' on metsässä nuotiopiiri". Eihän se mummon laulu ihan nuotilleen mennyt, mutta jokin sanoissa varmaan pieniä kuulijoita miellytti, koska laulu piti laulaa useampaan kertaan. Siinä istuttiin ja katseltiin yhdessä tulta, paistuvia makkaroita ja tuoksuteltiin erilaisia tuoksuja. Lilli-koira oli myös ahkerana paikalla ja niinpä Anteron makkaran palasia hävisi uskomattoman nopeasti kiven kulmalta.

  

 

Juotiin vielä mummon tekemää mehua ja kuinka ollakaan muutama lasi ei pysynyt suorassa kiven päällä, mutta ei huolta, tarvitseehan nurmikkokin omat kasteensa!

 

Niin vatsat täynnä kerättiin kimpsut ja kampsut, marssiittiin sisälle ja sitten olikin vuorossa illalla savusaunan makoisat löylyt, mutta se on jo toisen tarinan paikka.