Lapsenlapsen ja mummon laatupäivää

Vietimme lapsenlapsen ja mummon yhteistä laatuaikaa yhtenä loppukesän lauantaina. Ukki ja isä ja äiti tekivät Tärkeitä Töitä. Me luimme kirjoja, Puppea ja sellaista työkalukirjaa, jossa oli paljon työkalujen kuvia, kuten vasara, pistosaha, pora, ruuvain, hohtimet, viila, suora naula ja taisi olla vääntynytkin naula ja monia muita tarpeellisia vehkeitä, joita isi ja ukki käyttivät.

Me vaihdoimme pisuvaippaa, söimme ja sitten päätimme yhteistuumin lähteä ulos. Puimme hatun, pienen takin ja housut sekä kengät. Pienelle naiselle kengänvalinta aiheutti hieman mietintää. Ne hyvät kengät, joissa on nauhat ehdotti mummo, mutta ne liilat, joissa oli kukat, olisivat olleet kauniimmat. Mummon ehdotus kumminkin hyväksyttiin.

Ulkona oli uusi merkittävä juttu. Isi oli tehnyt keinun. Pieni sormi osoitti mummolle, että keinumaan ja askeleet johtivat määrätietoisesti keinun luo. Kun sanoja ei juuri ole, niin yhteisenä kielenä käytetään enimmäkseen sanaa Töö ja sormella osoittamista. Mummo luuli ensimmäisen Töön kohdalla, että keinussa on vauhtia liikaa, mutta kun komento koveni, mummo tajusi, että vauhtiahan sitä on narukiikussa oltava. Vauhtia siis lisättiin ja suu levisi hymyyn - molemmilla. Kumma juttu, miten hymy tarttuu. Niin sitten keinuteltiin ja mummo lauleli vanhoja lastenlauluja minkä vain muisti.Tosin ei ne laulut ihan nuotilleen menneet, mutta pieni kuulija ei asiasta huomauttanut.

 

Pitihän meidän tutkia ympäristöäkin. Enää emme löytäneet vadelmia metsänreunan puskista kuten aiemmin kesällä, mutta löysimme värikkään lehden, männyn kävyn ja kiviä.

 

Mummo kertoi vielä kukkivien kukkien nimiä ja ihmettelimme, että orava oli syönyt jossakin puussa käpyä, kun maassa oli roskia. Puitakin oli kaadettu ja siinä kohtaa tiellä tuoksui ihan pihkalta ja suomalaiselta metsältä.

 

Pienet askeleet kulkivat pian takaisin keinun luo ja sormi osoitti Töö ja niin mummo nosti kumppaninsa takaisin keinuun ja ilme kertoi ilosta ja niinpä sekä lapsenlapsen että mummon mieli oli hyvä. Pian kuitenkin keinuteltava alkoi kallistua keinussaan ja silmät painuivat välillä umpeen. Mummo hiljenteli vauhtia ja lauleli Sinistä unta ja Lapin äidin kehtolaulua minkä muisti. Nosti sitten pienoisen syliinsä ja kantoi sisälle. Jonkin ajan päästä NukkuMatti saapui ja mummo istui onnellisena lapsenlapsensa häkkisängyn vieressä haukotellen. Paitsi se hymy, niin haukotuskin tarttui ja mummon teki niin mieli kavuta lapsenlapsen viereen ja puristaa hellästi pientä kättä ja vaipua samanlaiseen uneen, mutta siihen mummo oli liian iso - tai sänky liian pieni.