Mustikan leviäminen taloudessa suhteessa marjan kokoon ja määrään

Oletteko koskaan tutkineet, miten laajan alueen yksi mustikka ehtii huushollissa tahrata lyhyessä ajassa?

Sormulan mummolassa on tehty empiiristä tutkimusta aiheesta jo vuosia ja todettu, että mikäli taloudessa on käytössä yksikin mustikka, sen värjäysteho on uskomattoman suuri. Tässä viime viikollakin jääkaapissa oli yksi pieni (250 g) rasiallinen mustikoita. Rasiaa käytettiin erittäin suurta varovaisuutta noudattaen pöydässä ja rasiasta otettiin mustikoita lusikalla jogurttiin erittäin huolellisesti niin, että lusikasta ei pitänyt pudota yhtään mustikkaa. Sen jälkeen rasia siirrettiin pystyasennossa taas suurta varovaisuutta noudattaen jääkaapin hyllylle vaakatasoon eli kansi oli yläpuolella. Tämä on luotettava näköhavainto. Ukilla on silmälasit. Ja mummolla.

Kuinka siis voi olla mahdollista, että kun ukki käveli keittiössä kohtsillään jääkaapin editse juuri kesällä painepesurilla pesemällään ja terassilla sateisesta säästä huolimatta kuivuneella matolla, niin hänen paljaassa jalkapohjassaan tuntui jotakin kylmää ja kosteaa. Ukilla välähteli jo päässään muutamia pahaenteisiä ajatuksia, mutta kun hän vetreästi käänsi jalkateräänsä ja katsoi alas, niin kuinka ollakaan - jalkapohjassa oli sinisenmusta läikkä ja matolla oli vastaavanlainen läntti. Sillä vasta pestyllä matolla. No ukki jynssäämään jalkapohjaansa, sitten mattoa ja sai jäljen jotakuinkin häivytettyä, kun on kirjava matto ja siinä kaikenlaisia kuvioita, tosin ruskeita, ei sinisiä.

No, mummo kohta meni keittiöön ja silmät sattuivat työpöytään jääkaapin vieressä. Pöydän reunassa oli tummansinipunaista väriä. Tummia tahroja vasta pyyhityllä pöydällä jääkaapin vieressä. Jopas jotakin, pyyhkimisen jälkeen jäljet osoittautuivat mustikaksi. Ja kuten muistetaan, yhtään mustikkaa ei pitänyt tippua rasiasta. Mummo avasi jääkaapin ja katsoi mustikkarasiaa. Tiukasti ja arvioiden. Siellä se oli nätisti hyllyllä, kansi kiinni. Jäljellä oli tosin vieläkin mustikoita.

Mystinen juttu, mutta empiiriset tutkimukset jatkuvat, koska tämä ei siis ole ollenkaan ainutkertainen tapaus, vaan vastaavia on sattunut vuosien varrella useaan kertaan.

Sattui myös eräänä huonona mustikkavuotena Tapaus, joka muistetaan Sormulan suvussa useiden sukupolvien ajan. Mummoiso oli ostanut kalliilla muutaman litran mustikkaa ja tehnyt ihanaa mustikkapiirakkaa kaksi pellillistä. Sitä aitoa pullataikinapohjaista, jossa ristikot risteilevät päällä ja josta hieno mehunoro valuu pitkin sormia, kun vielä lämpimänä palasesta haukkaa.

Niin, pellit oli laitettu jäähtymään halkolaatikon kannelle uunin kupeelle odottamaan, että kahvi valmistuu ja perhe kokoontuu "vanhan tuvan" pöydän äärelle nauttimaan kesän harvinaisesta herkusta. Mummo teki omia touhujaan "uudessa tuvassa" ja säikähti, kun mummoiso tulee kauhistuneena ja lähes kyynelet silmissä suurin piirtein juosten sisälle. Mummo luuli vähintään jonkun kauhean onnettomuuden sattuneen ja - niin - olihan se onnettomuus kohdannutkin mummoisoa.

Tuvan ovi oli ollut ulos asti auki, kuuma kun oli, ja Lilli-koira tuli sisälle. Tuleehan se koira useinkin sisälle, mutta kun juuri silloin Morri-kissa olikin kupillaan ja koira tahtoi myös ja sitten kissa hyppäsi halkolaatikon yli, eli siis mustikkapiirakoiden poikki, kun säikähti ja koira tavoitti kissaa ja siinä mentiin sitten vauhdilla lennättäen tuota kalliisti ostettua mustikkaa kuumasta piirakasta lattialle, jääkaapin oveen, seinälle ja tietenkin myös matolle, kun sitä pitkin oli molempien juostava ja ... siinä vaiheessa mummoiso otti jalat alleen ja pelasti pelliltä puolittain roikkuvat kuumat piirakat takaisin pellille ja hääti vähemmän ystävällisesti rakkaat ihmisten ystävät ulos. Sitten hän kiirehti pihan yli mummon luo.

Sitten päiviteltiin. Sitten siivottiin. Sitten leikattiin kissan ja koiran jäljet pois piirakoista.
Ja - sitten juotiin mustikkapiirakkakahvit ja kyllä oli hyvää!

Kuitenkin edelleen on selvittämättä, miten moneen tahraan riittää yhdestä mustikasta - puhumattakaan koko mustikkapiirakasta!