Joskus sitä joutuu ihmettelemään näitä tietokoneen saloja. Nyt joku kysyy, ettäkö vain joskus. Totuus lienee, että harva se päivä aina jotain ihmetellään.
Eilen illalla ajattelin tehdä rästiin jääneen tehtävän Slidesharesta. Helppo juttu, siirrettävä tiedostokin on valmiina koneella. Kodin pikku lemmikeistä, tietty. Senkun vain siirtelen. Elämäni valokin katseli vierestä ja sanoi, että antaa vain latautua. No, annettiin latautua. Käytiin saunassa ja kone latasi, katsottiin Jussi-gaala ja kone latasi. Sitten jo minäkin aloin latautua ja mietin, että no jo on hidasta ja yöpuulle tästä pitäisi joutua, kun aamu kohta koittaa ja työpäivä ja tiimit ja kaikki. Peseskelin hampaat ja taas tuijottamaan läppärin ruutua, jossa linnut vain siipiänsä räpyttelee. Arvelin, että kauas lähtivät tiedostoani viemään, mutta jospa hyvä reissu tulisi...
Niin jäi kone yöksi vauhtiin ja linnut lentelemään. Aamulla silmät kirkkaina katselin ruutuun, että jopa vain on tehtävä nyt varmasti tehty - ja kuinkas ollakaan, siinä ne linnut vain lentelee ihan entiseen malliin.
Oinasluonteen ominaisuudessa pistin lintujen siivet suppuun ja koneen hiljaiseksi sekä painuin kahveelle. Katselin tv:stä, kun Haavisto-Niinistö -uutiset tulvahtivat verkkokalvoilleni. Päätin äänestää, ihan paperilla, ilman grafiikkaa, muistilappuja, verkkokirjautumista ynnä uutiskirjeitä. Ihan lyijykynällä rustailen numeron ja just sen, minkä tahdon. Ite.
Voi Sormulan mummo kuinka ihania postauksia tänne kirjoitteletkaan meidän iloksemme! Ihan tässä tulee hyvälle mielelle, vaikka sinulla ei ehkä kovin hyvä mieli olekaan ollut koneen aina vain ladatessa... Mutta taito se on tuokin - kirjoittaa hauskasti ja nasevasti omista vastoinkäymisistään!
VastaaPoistaLupaa ettet lopeta blogiin kirjoittamista, kun kurssi loppuu. Lupaathan!