perjantai 16. helmikuuta 2018

Mustekynästä virtuaaliin


Kun aloitin kansakoulun, käytössä oli lyijykynä ja kumi. Vähän myöhemmin saimme käyttöön mustekynän ja mustepullon, jolla oli paikka pulpetin etureunassa. Kotona piti ommella mustekynänteränpyyhin. Se tehtiin pyöreistä erilaisista kankaista, jotka kiinnitettiin keskeltä ompelemalla yhteen ja siihen ompelukohtaan tuli koristeellinen nappi molemmin puolin pyyhintä. Mustetahroja kirjoitusvihkoon ei saanut tulla.

Kotona sain käyttää myös kosmoskynää. Sen jälki oli muuten tavallista harmaata, mutta jos sen kärkeä kostutti suussa, sai aikaan violettia. Liian märäksi kärkeä ei kannattanut kastella, koska sitten jälki levisi liiaksi.

Jossain vaiheessa tuli kuulakärkikynä, joka tuntui hienolta ja tussit sai sitten vielä myöhemmin. Värikkäitä tusseja ei olisi kovin paljon raatsinut käyttää värittämiseen. Minulla oli myös markkinoilta ostettu kuulakärkikynä, jossa oli monta väriä. Sillä saattoi muun muassa kirjoitella koulukavereiden ystäväkirjaan.

Keskikoulussa meillä oli konekirjoitusta. Se ei aina ollut kovin mukavaa, kun pikkurilleihin koski jäykkien kirjainten painaminen. Nyt ajatellen, olisi kannattanut olla opinhaluisempi!

Keskikoulun jälkeen menin Raision ammatilliseen kurssikeskukseen reikäkorttilävistäjän eli atk-kirjoittajan kurssille. Se oli aika hienoa. Ne olivat ensimmäiset ”tietokoneet”, joita opettelin käyttämään. Isot masiinat ja ennen kurssin päättymistä saimme eteemme kokeiltavaksi pari pienempää, jotka tutuivat uskomattoman hienoilta.

Lihakunnan konttorissa Kuopiossa tein näillä koneilla töitä seitsemänkymmentä luvun alkupuolella muutaman kuukauden, mutta en halunnut istua koneen ääressä aamusta iltaan. Keiteleen kirjastoon avautui yllättäen työ, jonka piti olla pariviikkoinen tuuraus. Siinä kirjoittelin koneella ja työrupeamakin vähän venähti. Kirjastoon saatiin ihan eka tietokone 1987 vuoden lopulla ja uusi maailma avautui pikkuhiljaa.

Nyt ollaan verkossa, chatissa, facessa, instassa, netissä, skypessä ja ollaan ihan virtuaalia välillä! Sellaista kehityskulkua. Mitähän sitä vielä saa oppia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti