Oravan oksennus

Huhtikuun humussa

kalpeat katajat kumartavat kuuta.
Orava oksentaa 
- tunnelma tuhoutuu!

Tämän runon kirjoitin keskikoulun viidennellä luokalla - eli jokunen vuosi sitten. Opettaja luki tekstejämme ääneen. Luokka nauroi ja kukaan ei uskonut, että teksti oli minun. Poikiahan siinä tekijäksi ensin arveltiin...

Ja tässäpä jatkoa, joka on kirjoitettu yhdessä taivalkoskelaisen nuoren miehen Topias Tynin kanssa vuorotellen Facebook-sivuille. Saa nähdä, jatkuuko runo vielä!TT=Topias Tyni ja ST =Sirpa Tyni.

Huhtikuun humussa

kalpeat katajat kumartavat kuuta.

Orava oksentaa

-          tunnelma tuhoutuu. (ST)

Huhtikuun huvettua 

Versot vehmaat vapauden valitsevat
Orava oksentelee

-          tunnelma tiivistyy. (TT)

                              

Toukokuun touhuissa

Katajat kasvavat - kuusihin kurkottavat.

Kurrekin kuntoutuu

-          tunnelma tulistuu! (ST)

Toukokuun tohistua
Kuusihin kurkottaneet katajaan kapsahtavat.
Takatalvi taasen

-          kellistäneekö kurren? (TT)

                                           

Toukokuun tohinassa

takatalvi taittuu.

Kurre kuusesta kurkistaa

-          vilkastuvat virrat. (ST)

Kesäkuuksi kesyttyessä
Vilkastuvat virrat purosista pauhuiksi
Oravapa oivaltaa

-          meikästäkö meloja? (TT)

                                            

Keveässä kesäkuussa

kurrepojat kujeilevat.

Koivumetsässä kohistaan

-          kurki kulkee kurvaellen! (ST)

Kurjenko aamupala?

Kurkien aamuiset huudot pellolla.

Joutsenien laskukiito ja tervehdykset 

- täältä tullaan!

Sitten – siinä se lyllertää – musta myyrä aamulenkillä!

Että tuokin eläjä vielä …

-      samassa heilahtaa punainen harja!

Kurjen aamupalaksiko pellon reunalle?

Minäkö kuusikymmentä?

Tänään, kun tunnustan täyttäväni

kuusikymmentä vuotta,

kääntyväni seitsemännelle kymmenelle

mietin, miten minusta

ei yhtään tunnu siltä.

Sisällä asuu yhä

se pieni tyttö, joka lepäsi

laitumella lehmien vierellä,

hyppeli hevosen alla

ja syötti lampaalle kintaansa.

Se nuori tyttö, joka ei aina

muistanut käyttäytyä mallikelpoisesti

ja teki tyhmyyksiä.

Kapinoi koulussa, kirjoitti

pitkiä aineita ja kuunteli

radiosta nuorten sävellahjaa

ennen tansseihin lähtöä.

Veti tiukat farkut jalkaan ja

kiharsi tukkansa paplareilla.

Minne se tyttö olisi kadonnut?

Ulkoisen kuoren alla

on yhä se sama tyttö.

Ei se sieltä minnekään katoa

-          eikä edes halua –

Siis edelleen innolla elämää päin!

Kiitos, Ystävät, että olette matkalla mukana!