Sormula Hill, Pirate-linnoitus vai mikä se lie,
mutta siihen se rakentui tunneleineen,
monttuineen ja seinämineen.
Lapsenlapset olivat luovia ja
urakkaan liittyivät myös ukki ja mummo.
Mummo upposi monasti,
mutta pääsi omin avuin ylös, onneksi.
Siinä se peseytyy,
räpistelee, roiskuttaa,
keikuttelee, niiailee, nauttii,
puistattelee ja
pyrähtää puhtaana lentoon
- viherpeippo lätäkössä.
Kun minä ilmoitin huhtikuussa 1956 tulostani, isä oli valjastanut Virkku-hevosen, laittanut kirkkoreen valmiiksi ja siihen kyytiin äitini oli asettunut vällyjen alle. Viinikkalan tie oli vain hevostie eli tien kunto on nyt huomattavasti parempi! Keiteleen sairaalassa synnytettiin silloin ja äiti oli ollut siellä kanssani viisi vuorokautta.
Lääkärinä oli Uulo Arhio, joka oli kerran piipahtanut meitä katsomassa. Kätilö oli ollut äitiyslomalla ja Kiuruvedeltä oli ollut sijaistamassa joku vanha kätilö. Kotiintulo oli tapahtunut samaisen Virkku-hevosen kyydillä.
Äitiyspakkauslaatikko oli ollut ensi vuoteeni ja sitten isä oli tehnyt minulle häkkisängyn.
Kuinka monella on tallessa ensimmäisiä omia vaatteita? Minullapa on äidin ompelemat paidat (2), myssy ja irtokaulus. Kastemekko oli ollut myös äidin tekemä, mutta siitä oli tehty minulle yöpaita.
Niin on vuodet vierineet ja tämän kauemmas en ole päässyt. Silti on hyvä näin.
Olen hämmästynyt ja kiitollinen kaikista onnitteluista! Jokainen teistä on ainutlaatuinen ja jokaisen teidän tuntemisesta olen iloinen. Elämässämme on monia kohtaamisia, monia tunteita, ilon ja surun. Kanssakulkijoita tarvitsemme jokainen, ystävällistä katsetta, hymyä, rohkaisua ja tukea silloin, kun elämä tuo haasteita polullemme. Tai kun elämme ilon ja onnen hetkiä!
Tämä koronavuosi, tämä yhteinen huoli, on pitänyt monia meitä erillään rakkaista, läheisistä, ystävistä, kavereista. Tapahtumia ei ole, missä kohdata. Jaksetaan vielä, kohta on kesä, uskotaan hyvään huomiseen.
Kaikille kiitos onnitteluista, lämmöllä!
