Niin se loppui SoMe-koulutus ja bloggailu jäi unholaan piiiitkääksi ajaksi. Monta aihetta kirjoitelmiin on toki mielessä pyörähtänyt, mutta eipä ole koneen ääreen ehtinyt istahtaa tai siis suomeksi sanottuna ei ole saanut aikaiseksi.
Yksi aihe bloggailuun olisi ollut taannoin kevättalvella tämä arjen semiotiikka eli sanojen merkitysten pähkäily. Olin hiihtelemässä pihaladulla, kun Elämäni Valo huuteli pihan toiselta puolelta, jotta "hyväonkeli"! No en minä mikään Onkeli ole ja miten niin hyvä! Reetta on Onkeli ja se on kirjailija ja tuli heti mieleen ja mitä se mies minua nyt siihen rinnastaa. Tuli sitten siinä hiihdellessä tuumailtua, että jos se kuitenkin tarkoitti, että hyvä on keli eli kylläpä suksi luistaa. Sitä se on Suomen kieli ja merkitykset. Ja sitä, miten me asioita kulloinkin haluamme kuulla.
Viikonloppuaamuisin tulee loikoltua Elämäni Valon ja aamulehden kanssa sängyssä jotensakin rauhallisesti ilman turhia hötkyilyjä. Radio on yleensä auki ja siinä sitten puolella korvalla, tai joskus jopa toisella, tulee kuunneltua päivän uutisantia. Uutistoimittaja luki uutisia ja kertoi jossain junan ajaneen pahan kolarin ja matkustajien "lentäneen" ulos vaunuista. Paikalle oli "lentänyt" myös maan pääministeri, joka antoi täyden tukensa tapahtuneen johdosta. Siis hetkinen, ketkä ja kuka lensivät ja mihin? Siinäpä taas sanojen merkitystä sai hetken pähkäillä, vaikka asia oli toki surullinen. Mielikuvat vain alkoivat muotoutua varmaan aivan väärällä tavalla pääkopassa.
Kylläpä kesä tuli mummon pihapiiriin sukkelaan, vaikka kaikki huokailevat, miten kesä tulee hitaasti ja kyllä on kylmää ollut. En ole ehtinyt pihaa haravoimaan, kun ruoho jo peittää armeliaasti pikku roskat ja nehän vain lannoittavat maata. Elämäni Valo siellä jo ruohonleikkuriin on ehtinyt öljyt vaihdella ja ajellakin jokusen kerran voikukkia kumoon. Ne kun nostavat oitis reippaasti päänsä, kun leikkurin terä on ne ohittanut. On ne nöyriä kasveja eli taipuvat vaan eivät taitu! Kukkapenkkiä kävin kitkemässä yhtenä iltana ainakin kasikymmentä senttiä ja siihen se kuokkakin sitten jäi. Ystävä kävi kylässä, katseli penkkiä ikkunasta ja tuumasi, että kun tuosta ei voi enää edes sanoa, että olisi aloittamista vaille valmis. Semmoinen ystävä mulla!
Kevät on saanut eläintenkin kinttuihin ja siipiin vipinää. Pellon pientareilla on liikkunut jos jonkinmoista eläjää. Yhtenäkin iltana samassa peltojen risteyksessä ehti illan mittaan vierailla kurki, supikoira, haukka ja kettu. Olisivatko kenties jahdanneet yhtä ja samaa saalista, joka mahdollisesti asusti peltojen välissä virtaavassa ojassa. Siinä me terassilta ihmeitä tuijoteltiin, vihelleltiin ja aplodeerattiin. Kyllä tämä maaseudun luonto tarjoilee meille mielenkiintoisia tapahtumia. Eikä maksa paljon!
Yksi aihe bloggailuun olisi ollut taannoin kevättalvella tämä arjen semiotiikka eli sanojen merkitysten pähkäily. Olin hiihtelemässä pihaladulla, kun Elämäni Valo huuteli pihan toiselta puolelta, jotta "hyväonkeli"! No en minä mikään Onkeli ole ja miten niin hyvä! Reetta on Onkeli ja se on kirjailija ja tuli heti mieleen ja mitä se mies minua nyt siihen rinnastaa. Tuli sitten siinä hiihdellessä tuumailtua, että jos se kuitenkin tarkoitti, että hyvä on keli eli kylläpä suksi luistaa. Sitä se on Suomen kieli ja merkitykset. Ja sitä, miten me asioita kulloinkin haluamme kuulla.
Viikonloppuaamuisin tulee loikoltua Elämäni Valon ja aamulehden kanssa sängyssä jotensakin rauhallisesti ilman turhia hötkyilyjä. Radio on yleensä auki ja siinä sitten puolella korvalla, tai joskus jopa toisella, tulee kuunneltua päivän uutisantia. Uutistoimittaja luki uutisia ja kertoi jossain junan ajaneen pahan kolarin ja matkustajien "lentäneen" ulos vaunuista. Paikalle oli "lentänyt" myös maan pääministeri, joka antoi täyden tukensa tapahtuneen johdosta. Siis hetkinen, ketkä ja kuka lensivät ja mihin? Siinäpä taas sanojen merkitystä sai hetken pähkäillä, vaikka asia oli toki surullinen. Mielikuvat vain alkoivat muotoutua varmaan aivan väärällä tavalla pääkopassa.
Kylläpä kesä tuli mummon pihapiiriin sukkelaan, vaikka kaikki huokailevat, miten kesä tulee hitaasti ja kyllä on kylmää ollut. En ole ehtinyt pihaa haravoimaan, kun ruoho jo peittää armeliaasti pikku roskat ja nehän vain lannoittavat maata. Elämäni Valo siellä jo ruohonleikkuriin on ehtinyt öljyt vaihdella ja ajellakin jokusen kerran voikukkia kumoon. Ne kun nostavat oitis reippaasti päänsä, kun leikkurin terä on ne ohittanut. On ne nöyriä kasveja eli taipuvat vaan eivät taitu! Kukkapenkkiä kävin kitkemässä yhtenä iltana ainakin kasikymmentä senttiä ja siihen se kuokkakin sitten jäi. Ystävä kävi kylässä, katseli penkkiä ikkunasta ja tuumasi, että kun tuosta ei voi enää edes sanoa, että olisi aloittamista vaille valmis. Semmoinen ystävä mulla!
Kevät on saanut eläintenkin kinttuihin ja siipiin vipinää. Pellon pientareilla on liikkunut jos jonkinmoista eläjää. Yhtenäkin iltana samassa peltojen risteyksessä ehti illan mittaan vierailla kurki, supikoira, haukka ja kettu. Olisivatko kenties jahdanneet yhtä ja samaa saalista, joka mahdollisesti asusti peltojen välissä virtaavassa ojassa. Siinä me terassilta ihmeitä tuijoteltiin, vihelleltiin ja aplodeerattiin. Kyllä tämä maaseudun luonto tarjoilee meille mielenkiintoisia tapahtumia. Eikä maksa paljon!
