sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sähköhammasharjan ihmeellinen maailma

Sormulan mummo, ukki ja mummoiso viettivät jouluaattoa Saaristokaupungissa. Mummon suureksi ihmeeksi itse Joulupukki toi ukille ja mummolle sellaiset kovat paketit sinne kaupunkiin. Toisaalta, olisi kai voinut tuoda tänne maallekin, vaikka tiet oli kyllä ihan iljamella. On siinä ollut porolla taiteilu, kun joka tuvan ovelle on pukkia kuskaillut.

Niin, ne kovat paketit kätkivät sisäänsä sähköhammasharjat. Onhan mummolla ja ukilla sellaiset ollut jo aiemminkin, männä vuosina, mutta olleet jo muutaman vuoden kaapin sopukoissa käyttämättä. Kaappiin on kertynyt kyllä jotakin muutakin harvemmin käytettyä, kuten jäätelökone, friteerauskattila, vohvelirauta, sähköinen mehunpuristin...

No, nuoremman polven edustajat laittoivat töpselit seinään ja harjat lataukseen. Kylppärin seinään kiinnitettiin kellonaama, joka ohjaa, milloin mitäkin neljännestä pitää harjata ja kuinka kauan. Sitten, kun koko kalustoa on riittävän kauan harjattu, ilmestyy iloinen naama leveine hymyineen laitteen näyttöön ja valmista on!

Kun joulunviettäjät olivat palanneet koteihinsa, niin mummo otti harjan reippaasti käyttöön, laittoi tahnaa, pani harjan suuhun ja kytki virran nappulasta päälle. Jopa alkoi seinänaama ohjata liikettä. Mummo noudatti ohjeita, mutta sitten piti sylkäistä kertynyt vaahto altaaseen ja huis - samassa seinäpeili ja lähiympäristö olivat pienten valkoisten pisaroitten peitossa. Kas, tuumi mummo, sehän pikaisen pilven lähetti, mutta harja oli jo suussa ja puhdistus jatkui.

Kohta naama seinällä ilmoitti, että kaikki neljännekset on nyt puhdistettu ja voi lopettaa. Mummo lopetti ja ajatteli huuhtoa harjan vielä vedellä. Kumartui pesualtaalle, laittoi hanan auki ja harjan veden alle. No niin, seuraava pilvi kohtasi mummon yöpaidan! Koko etumus ja mummon naama olivat valkoisten pienten pisaroitten peitossa. Taisi tulla yhtäaikaa niin siivous- kuin pyykinpesupäiväkin, tuuumi mummo, katkaisi virran hammasharjasta, huuhtaisi kasvonsa ja lähti etsimään puhdasta yöpaitaa.

Ei ole helppoa mummon muistaa, että kannattaa katkaista virta harjasta, kun ottaa sen suusta pois. Entinen harja ei sentään koko mummoa ja kylppäriä pisaroittanut, vaikka puhdasta jälkeä sekin teki. Ihan manuaalisti!

torstai 12. joulukuuta 2013

Lintulaudan liikennettä

Päivänä muutamana laittelivat mummo ja ukki lintulaudan monen vuoden jälkeen rapun pieleen räystäästä riippumaan. Sinne ropsautettiin jyviä ja siemeniä ja vielä talipallo pohjalautaan roikkumaan. Sitten vain odottelemaan lintusia. Pian niitä tulikin ja kova nälkä näytti olevan, kun ihan kilpailla piti, kuka ensin ennättää.Taisi siinä ihan omanlaisensa nokkimisjärjestyskin tulla, vaikka eipä niitä tinttejä oikein toisistaan erottanut, niin samanlaisia höyhenpukuja niillä oli. Mummo koetti tuijotella keittiön ikkunasta ja ihan kuin joillakin se etumuksen musta raita olisi leveämpi kuin toisilla. Ikkunan taakse poikkipuulle istahtelivat tintit ja kaiketi kiittämään ruoasta tulivat, mutta - tämä ei ollut mummon mieleen - kakkivat mokomat ikkunalaudalle ja ikkunaruutuihinkin jätöksiä ilmaantui. No, mummo aina silloin tällöin käy kakkelit putsailemassa, etteivät ihan keoiksi asti kehity. Keltasirkutkin onneksi uuden ruokapaikan löysivät, mutta ne arempina ensin vain maasta tippuneita jyviä popsivat.

Tulipa sitten ukki lumitöistä ja kertoi mummolle, että siellä sellainen pieni metsähiirulainen lintulaudan alla oli maassa ruokailemassa. Jaha, mietti mummo, jokohan se Talligallerian vieras tänne asti on kipittänyt. Kas, kun on jaksanutkin. Liekö Näkkirannan ja Kelyn kohdilla välipalalla jossakin laudalla piipahtanut ja Aholassahan hevosilla on varmasti jyviä, siellä kumminkin on nälkäänsä taltuttanut. Vai olisiko kuitenkin sen tallihiiren sisaruksia tai serkkuja tämä. Mistäpä niitä tietää, kun ne niin vikkelään liikkuvat ja samansorttisia ulkoiselta olemukseltansa ovat. Nälkä vieraalla kuitenkin oli ollut ja sitten syötyänsä varmaan jonnekin vanhan navetan kupeeseen kuiviin heiniin oli unten maille vaeltanut.

Oli siinä jonakin hetkenä jokunen isompi lintukin käynyt, kun suurempia varpaanjälkiä oli maahan ilmaantunut ukin ja mummon töissä ollessa. Tainnut olla se harakkapariskunta, joka kesällä poikasiaan lentämään opetti.

Oravakin oli kurkkaillut, että mitäs herkkuja täällä laudalla tarjotaan. Ei siellä vielä pähkinöitä ollut, mutta jos ukki seuraavan kerran lautaa täyttäessään sinne pähkinöitä sekaan nakkaisi, niin voisi sitten nälkäisiä vieraita olla vielä useampaa sorttia.

Alina ja Antero kävivät mummolassa ja olipa mukava istua sisällä ja seurata ikkunasta lintusten touhuja. Siinä samalla lauleltiin Pikku Inkerin laulua tilhelle, joka oli äidin ryytimaassa ja ihan useampaan kertaan laulettiinkin. Samalla opeteltiin tuntemaan muutama lintulaji ja nauttimaan maalaisluonnon kauneudesta talvisena päivänä.







sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hätätilanne Keiteleellä: Joulupukin avajaiskarkit karkkivarkaalla!

Jouluavajaisia vietetään nyt kuumalla kiireellä joka kylässä. Niinhän sitä tehtiin Keiteleelläkin tässä perjantaiehtoolla. Kaikilla oli joulumieli ja joulupukkikin kiirehti tänne kovalla haipakalla toisista avajaisista. Niin kiire oli pukilla, ettei ehtinyt joulukarkkitäydennystä Korvatunturin varastoistaan hakemaan. Viisaana miehenä hän ottikin yhteyttä Keiteleen K-market Reimarin Essi-kauppiaaseen ja pyysi tätä avukseen. Hyvin varustetussa kaupassa olikin joulupukin toivomia joulukarkkeja - juuri niitä, mitä pukki olisi Korvatunturiltakin hakenut. Kiltti Essi-kauppias lupasi joulupukille ison laatikollisen joulukarkkeja jaettavaksi kilteille keiteleläisille lapsille ja miksipä ei aikuisillekin. Essi-kauppiaallakin on näin joulun alla monenlaista tehtävää kaupallaan ja kiirettä riittää, vaikka hänellä on monta apulaista, kuten joulupukillakin Korvatunturilla. Avulias Mikko-setä lupasi onneksi autollansa toimittaa karkit entisen Spar-kaupan takaovelle joulupukin saapumista odottelemaan.





Iltapäivä hämärtyi, jouluvalot syttyivät ja avajaishuoneistossa kävi jo melkoinen kuhina. Kaikki kynnelle kykenevät laittelivat myyntipöytiään ja ahkerimmat ostajat katselivat jo, mitä ihanuuksia itsellensä hankkisivat.

Sitten saapui joulupukki. Miehissä menivät joulupukki ja Mikko-setä karkkeja hakemaan, mutta hui kauhistus - karkkeja ei löytynyt mistään! Niitä katseltiin ja etsittiin ja etsittiin ja katseltiin, mutta ei, oven edusta pysyi typösen tyhjänä. Missä ovat joulupukin karkit? Siinä pohdittiin tilannetta ja arveltiin, josko joku olisi toimittanut ne jo sisätiloihin aiemmin, mutta eipä löytynyt sieltäkään, ei.

Joulupukin ja kumppaneiden mieliin hiipi hiljalleen epäilys, että jossain on karkkivaras! Jopa on ilkeä temppu! Kuka voi olla niin tuhma ja ajattelematon, että varastaa kaikille yhteisesti tarkoitetun karkkilaatikon? Ja joulun - hyvän tahdon juhlan - aikaan?

Alettiin pohtia, mistä nyt saadaan kiireessä tilalle riittävästi karkkeja kaikille? Silloin joku toi sanaa: Paloaseman mäestä keskeltä tietä on löytynyt salaperäinen ehjä karkkilaatikko! Joku koulupoika oli sitä ihmetellyt ja kummastellut ja korjannut talteen. Ja silloin riemu repesi: Joulupukin karkit löytyivät sittenkin viime hetkellä ja niinpä kaikille saatiin suut makeaksi ja hyvä mieli!

Jouluavajaiset oli pelastettu, mutta jos saisi toimia kuten ennen vanhaan, niin risukimpun joulupukki karkkivarkaalle joululahjojen asemesta toimittaisi ja nuhteet samalla tuhmeliini saisi!