lauantai 18. marraskuuta 2017

Hautajaisten jälkeen naapurien muistolle


Tämän isäni vanhan runon säkeet tulivat tänään
mieleeni, kun hautasimme naapurimme
vain viisi viikkoa puolisonsa hautajaisten jälkeen.
Vaikka elämme marraskuuta,
niin runo puhuttelee silti.
Hyvää taivasmatkaa heille molemmille.
Uskotaan, että he kohtaavat toisensa
siellä jossain ja kulkevat jälleen käsi kädessä,
kuten nuorina ennen.
 
 
JUHLAN JÄLKEEN

Tuli hiljaisuus

tuli suuri ja saumaton.

On vaiennut juhlahumussa

                    naurujen kierto.

Ja vaiennut on

kevyt sävelten läike

ja laulujen leikkivä lento.

Tuli tunnelma uus’

tuli hiljaisuus.

Pois lipuivat hetket

helminä syvyyteen

ja vaahtokuplina kuolivat

taivaan tuuliin.

Vain arkinen totisuus

on tarttunut jo äsken

nauraviin huuliin

ja kuihtunut poskilta polte

on kyyneleen.

Hämyhetkien hiljaiseen

on varissut tuomien

valkea lumi ja tuoksu

ja huntuihin autereen

on peittynyt pilvivuonien

pehmeä juoksu.

Vain iltojen outoon

soi korkean kumusta

kujerrus taivaanvuohen.
 
(Veikko Saastamoinen)