torstai 24. marraskuuta 2016

Marraskuinen maisema



Syksyn kuuraa ohimoilla maan.
Tie kuin risa nauha valtoinaan
löysin poimuin kiertyy maisemaan.
Aamu ankea ja marraskuinen.
Tiellä ruuna, takkukarva, luinen,
rattaat perässänsä laahustaa,
kavioiden alla routa maa
karun, kylmän melodian laulaa.

Käsi liki jyväsäkin kaulaa
piippu hampaissaan ja kasvoillansa
marraskuuta, syksyä ja routaa
rattailla mies syrjäkylän yksin.
Kaksi koululaista käsityksin
tavoitellen kertotauluansa.
Koillisessa kaista kylmää poutaa.

Orpo mutalampi, jonka joutaa
silmä talviunten torkuksiin,
kasvaa rannan luomiin raskaisiin
kaihi kylmä himmenevin kuvin. -
Lailla aamun, hetkin unohtuvin,
vanha harmaa varis yksin soutaa
yli tienoon siivin vaappuvin.

Isäni Veikko Saastamoisen runo noin 1950-luvulta. 
Tässä teille, hyvät lukijani, menneen ajan kuvausta tähän marraskuun pimeään aikaan.