Ysigaalaa ja säksätystä

Kiireisen työpäivän jälkeen retkahdin sohvalle.
Luin Pielavesi-Keiteleen - viikon tärkeät!
Taas tapahtuu ja kaikkeen ei ehdi! Ysigaala ja

Kansalaisopiston kevätnäyttelyn avajaiset olisivat ihan kohta.
Kehtuutti lähteä. Töitäkin olisi. Paljon.
Vitkastellen nousin ja ajoin liikuntahallille.
Katselin, kuuntelin, nautin, virkistyin ja totesin,
miten ihanat, taitavat, fiksut nuoret meillä onkaan!
Eipä ole hätää, kun he astuvat vastuuseen.
Ajelin kotiin päin autojonossa - tie on parempi kuin joskus,
joutsenet uivat pienessä sulassa lammella,
kaadetun puun tuoksu hiipi autoon,
taivaanranta tulvi kevään värejä,
kotipellolla lenteli monenkirjava lintujen joukko ja
mikä sirkutus, säksätys, kurkien huuto!
Kyllä meillä on hyvä - ei surra pienistä - kamut!

Perhosten kevättanssi

minä katsoin ja ihmettelin

miten lentelivät perhoset

liehakoiden kaksin

ilakoiden kolmisin

riemuiten heräämisestä

keväiseen morsiustanssiin

pajunkissojen hellän

pehmeässä suojassa

pienten kuusten katveessa

auringon helliessä

sulavan lumen musiikki korvissaan

Mummo vaihtaa ulkoeteisen verhot

Kevätauringon paistaessa meistä monesta tuntuu siltä, että pitää siivoilla nurkkia, vaihtaa verhoja ja tehdä monta muuta kotiaskaretta talven jäljiltä. Tokihan mummostakin alkoi pääsiäisviikolla näyttää, että jouluverhot pitäisi eteisestä vaihtaa keväisempiin. 

Ei sitten muuta kuin toimeksi, kun kerran ukin kanssa lomalla olivat, ja ukkikin suunnitteli menevänsä rankakasan kimppuun. Mummo riisui tangoista punaiset verhot pesukoneeseen ja kaivoi kaapista vaaleammat silitettäviksi. Tavan mukaan kostutteli ensin, silitti ja meni ripustamaan ensimmäisen parin. 

Eteinen on hivenen ahdas työtila, kun pitää olla pakastimet ja kaikenlaista tarpeellista. Jotenkin sitä matkan varrella kertyykin joka paikkaan kaappia ja koristetta. Mummo otti ripustustangon ja pujotti verhon, otti toisen verhon ja alkoi kääntää tankoa jakkaralla seisten. Tanko osui ensin kattoon, sitten roikkuvaan kynttilälyhtyyn, sitten korkean pakastimen päällä olevaan ikivanhaan öljylamppuun. Onneksi lasi vain helähti, mutta ei särkynyt ja kynttilälyhtykin vain heilahteli ketjussaan. Sitten tippui tangosta nuppi ja toinen verho sen matalamman pakastimen taakse. 

Mummolla on runsaasti painoarvoa ja kääntyileminen ja kurkottelu oli aikamoinen työmaa. Mummo kurkotti verhotangolla nurkassa piileskelevää nuppia ja sai kuin saikin sen lopulta vierimään lähemmäs, kun oli ensin satuttanut peffansa pakastimen ovenkahvaan, litistänyt mahansa ja melkein kääntänyt niskansa nurin. Sitten oli vuorossa verho, joka oli hieman jo ruttaantunut, mutta mummo laittoi verhot tankoon ja asetti nupin paikoilleen. 

Toisten verhojen laittaminen sujuikin sitten hieman helpommin, eikä mummo voinut muuta kuin ihailla kättensä töitä. Kyllä verhojen vaihto on yksinkertaista hommaa ja niin virkistävää työtä näin pääsiäisen alusviikolla!